Hypitään myöhästyneestä synttäripostauksesta vielä päivä taaksepäin sunnuntaihin. Silloin oli ne "Markoepikset". Niistä tuli seitsemän tunnin päivä, johon sisältyi lopulta kahdeksan rataa kuuden eri koiran kanssa. Eli ihan huippukivaa!

Päivä alkoi jännittävimmällä osuudella, eli putkikisalla. Mähän olen ainakin agilityyn liittyvissä asioissa yllytyshullu, joten Katin ei tarvinnut kuin mainita, että "joku" saisi Taitoa lainaksi... Niin pelottavalta kuin se kuulostikin, löysin itseni alta aikayksikön lähtöviivalta hulluuten taipuivaisen ja vasta agilityn aloittaneen koiran kanssa. Taito on kuulemma mennyt maksimissaan viisi estettä putkeen, kerran. Mä en ole mennyt sen kanssa estettäkään. Lisäksi Kati pelotteli, että se saattaa vähän kilahtaa ohjaajan liikkeestä... Mainitsinko jo, että se on aika nopeakin? Ja joskus vähän hullu?

Aloitettiin kuitenkin leppoisissa merkeissä Tuitun kanssa. Mummukin kantoi kortensa hyväntekeväisyyskekoon ja osallistui kisan ulkopuolisena rimattomaan putkiluokkaan. Jännitystä tähän starttiin sain vain sillä, että huomasin kaksi koiraa ennen omaa vuoroa opetelleeni radan väärin :D Äkkiä uudet kuviot muistiin ja menoksi. Tuitun kanssa oli niin ihana mennä <3 Ja aika tohkeissaan se tuntui menevän. Suureksi harmiksi videokuvaus epäonnistui, mutta onneksi pikkumusta osui sentään pariin kuvaan. Niin, ja nollahan me tietty tehtiin. Aika ois riittänyt rimattoman luokan palkinnoillekin :)

IMG_2906-normal.jpg
(Juha Rintala)

tuittu1-normal.jpg
(Hanna Heinonen)

Ennen Taiton vuoroa piti odotella nelisenkymmentä koiraa. Ehdittiin kävellä lisää ja käydä kahdella lämppähypyllä hakemassa edes aavistuksenomaista tuntumaa uuteen yhteistyöhömme. Aika orpoa lähteä radalle, kun ei tiedä yhtään, miten koira toimii. Oletus oli vain, että se ei vielä lue rataa kovin hyvin, eikä välttämättä malta vauhdissa keskittyä esteisiin. Erityisesti radalla jännitti kohta, jossa koira oli pakko saada irtoamaan pimeään putkikulmaan, jotta ehti jatkoon. Vastoin kaikkien ennakko-odotuksia Taito olikin hurjan pätevä! Sillä pysyi järki päässä koko pitkän radan ja lopussa se irtosi putkiinkin jo paremmin. Parissa kohtaa jouduin saattamaan aika pitkälle, joten olin jatkossa myöhässä, mutta niistäkin selvittiin. Ei se ollutkaan yhtään pelottavaa! Ja mehän tehtiin sitten ihan nollarata ja tultiin iiiisossa luokassa toisiksi! Hieno Taito!

Taiton putkikisa

Möllien aikana käytiin äidin kanssa hamppareilla. Päivä oli putkikisassa venynyt jo niin pitkäksi, että olikin jo kamala nälkä. Möllejä ja kisaavia olikin vähemmän ja loppupäivä eteni sutjakkaammin.

Pian olikin Nipsun vuoro. Sen kanssa tavoitteena oli kontaktivirheet... tai siis saada se tulemaan aa ja puomi läpi. Puomin uskoinkin vedätyssuoralla onnistuvan, mutta aa oli hankalampi, kun siitä käännyttiin. Päädyin sitten vedättämään sivuun ja valssaamaan muurin taakse. Tämä onnistui ja tuli mukisematta läpi. Kovasti se aalla vielä hidastaa, mutta näitä on tehty vielä niin vähän.

Mentiin kaksi kertaa. Ekalla sain yhden kiellon aikaiseksi, kun vedin keinulle vähän liikaa. Ja puomilta tuli vitonen ;) Tokalla tehtiin "nolla". Onnistuin ilmeisesti sijoittamaan itseni sopivasti puomin ja Harrin väliin... Harri oli vaan naureskellut yleisölle, että ei nähnyt, ei voi tuomita. Ja kuittaili palkintojenjaossakin hyvin ajoitetusta juoksupuomista :D Onneksi oltaisiin voitettu sillä vitosellakin, niin ei tullut huono omatunto hienojen palkintojen vastaanottamisesta. Ja mineissä taisi kaikki tuloksen tehneet saada niitä palkintoja :)

Nipsun eka

Nipsun toka

Oma kunto ei vaan tahdo riittää noihin "juoksu"kontakteihin, huh. Mutta Nipsulla oli siistiä! Johan se olikin aikaisemmin päivällä repinyt peliverkkarinsa, kun näki mun menevän Taiton kanssa...

nipe6-normal.jpg
(Hanna Heinonen)

Makseissa menin ensin Luun kanssa, sitten muutaman koiran päästä Inton ja kohta taas uudestaan Luun kanssa.

Tuohon alkuun en tosiaan Nipsunkaan kanssa keksinyt toimivaa ratkaisua, mutta päätin mennä tuollaisella kököllä, mutta turvallisella. Se "onnistuikin" joka kerta, vaikka pirun tökerö ja ruma olikin. Luun kanssa juuri mikään muu ei sitten onnistunutkaan. Kakkoselta putkeen meni yllättävän hyvin, ajattelin että se olisi lentänyt pidemmälle ja huutanut enemmän. Ekalla kierroksella vielä sain sen keinullekin, tokalla oletin vähän liikaa. Kontaktit lipsui joka välissä. Huomaa, että ollaan panostettu viime aikoina vauhtiin. Ehkä voisi jonkun treenin uhrata pysymiseenkin ;) Tuota päädyn kaarretta en saanut onnistumaan millään. Ekalla tuli renkaan ohi, kun edellinen hyppy meni niin pitkäksi. Tokalla jäin siihen kääntämään, niin sitten linja ei enää ohjannut täydellisesti pituudelle.

Ekalla radan video loppuu kesken, kun kameran akku simahti. Samassa kohtaa tuli muutenkin hässäkkää, kun lämppäesteiltä lähti koira radalle. Kääntyi onneksi takaisin, mutta odoteltiin siinä hetki, että ohjaaja sai sen varmasti kiinni. Sitten piti vielä uusia loppusuoralla puomi, kun tuli ihan läpi. Että ei siinä oikeastaan mitään nähtävää ollutkaan.

Luun eka

Luun toka

luu2-normal.jpg
(Hanna Heinonen)

Into taas oli oikein kultapallero. Yllättävästi vaan katseli lähdössä Katin perään! Varmaan vaikutti se, että Kati oli lämpännyt ja touhunnut siinä sen kanssa, kun itse menin noiden toisten kanssa. Lähtöluvan jälkeen ei sitten mitään ongelmia :) Into oli Luun jälkeen niin ihanan kevyt viedä. Ne menevät varmaan aika samaa vauhtia, mutta tunne on ihan eri. Toinen huutaa ja ryysii, toinen leijailee äänettä. Toinen reagoi jarruihin ja kokoaa (kunhan ohjaus on ajoissa, totta kai), toista saa vääntää rautakangella. Lainakoiran kanssa sujui taas ja tehtiin Intsun kanssa nolla! Sijoitus oli lopulta toinen, jäätiin niukasti Puubi-mummusta. Kontakteihin tuhraantui aikaa, varsinkin puomi oli kovin hidas. Mutta kivaa oli!

Inton rata

Mutta miksi niin kiltti koira voi näyttää näin sekopäiseltä?

into2-normal.jpg
(Hanna Heinonen)

Kisojen viime metreillä Marjukka tuli vielä kysymään, olisinko mennyt vielä Sentin kanssa. Vähän jännitti astua ihan vieraan koiran ohjaksiin, mutta tokihan mä suostuin. Hauskaa oli sekin! Sentti oli liukas menijä, mutta tosi herkän tuntuinen. Yksi kielto saatiinkin aikaiseksi, lisäksi kaksi peräkkäistä rimaa. Ja pituudellekaan ei askeleet osuneet. Paremmin mä senkin kanssa selvisin kuin oman koirani... :p

Sentin rata (Kiitos Lauralle videosta!)

Olisi ollut kyllä hauskaa ja avartavaa antaa Luukin jollekin ohjattavaksi. Ehkä seuraavissa epiksissä...? Avartavaa oli toki tämä toisten bortsujen ohjaaminenkin. Vahvistui ainakin ajatus, että Luu on oikeasti aika haastava tapaus. En vaan tiedä lohduttaako se vai ei, että on helpompi ohjata minuutti aikaisemmin käteen annettua ventovierasta koiraa kuin sitä omaa, jonka kanssa on hinkuttanut yli kolme vuotta...

Sunnuntai oli tosiaan kansallinen epäonnistumisen päivä. Aika huonosti toteutui moinen. Ainakin epikset olivat menestys! Tuottoa tuli hurjat summat ja kaikki olivat tyytyväisiä. Markokin oli kuulemma kävellyt jo ilman rollaattoria :)