Keskiviikkona Luu pääsi taas valkkuryhmän treeneihin. Toni koutsasi ja rata näytti paperilla ihan riittävän haastavalta. Livenä olikin ihan mentävissä.

Luu oli tosi hyvä! Ja vähän mäkin, koska uskalsin kokeilla aika pelottavia juttuja :D Vauhdikas ja vaikealta vaikuttanut alku onnistui sekä ykkössuunnitelmallani päällejuoksulla että Tonin yllyttämänä kahdella persjätöllä. Ehdin jälkimmäisiin ihan helposti, vaikka en olisi uskonut.

Tänään väännettiinkin parissa piiperrykohdassa. Ekaan yritettiin sylkkäriäkin, mutta kyllä ne valuvat valssit oli kuitenkin parempi, tai vähemmän huono vaihtoehto. Toiseen taas oli aika pakko viritellä jotain tuplasylkkärihässäkkää. Sen ongelma oli siinä, että en saanut Luuta jarruttamaan ekalle hypylle. Koko homma vähän levisi sen takia, mutta muuten ohjaukset toimivat. Luu menee ja hyppää tämmöisissä tosi nätisti, kun se saa mennä itse :)

Tehtiinpä toisella kierroksella koko rata kerran nollanakin läpi, se yksi kohta vähän selviytyen, mutta kuitenkin! Koskahan nämä 25+ esteen treeninollat siirtyisivät kisanolliksi...? No, ehkä sitten, kun näitä saisi tehtyä ykkösellä ;)

Perjantaina meillä oli omatoimitreenit ja porukkakin kutistui lopulta kahteen. Otin sitten Nipsunkin mukaan.

Tehtiin Nipsun kanssa ensin puomia naapurikentällä, kun omalla ei sitä ollut. Naksuttelin kosketusalustaa, joka ei vielä toimi kontaktin yhteydessä, koska kontaktille jääminen on niin paljon vahvempi. Lisäksi juoksutin puomia läpi. Tämä oli Nipsulla niin hyvin muistissa, että sen jälkeen ei oikein muistanut pysähtyä ;) Voi olla, että otan taas treeneissä käyttöön!

Omalla kentällä oli joku valmis rata ja tehtiin sitä. Tein ensin Nipsun kanssa pari pätkää. Nipsulla oli vähän epäonnea :/ Ilmeisesti puomitreenin seurauksena teki ehkä elämänsä lentokeinun, yhtään jarruttamatta ja yhtään keinun laskematta läpi. Kaatui vielä alastullessaan :( Tämän jälkeen liukastui vielä kerran putkessa. Kauhulla odotan seurauksia, vaikka mitään oireita ei ole liikkeessä näkynyt. Täytyy varata fyssariaikaa taas pikimmiten. Muuten rata sujui. Lopun pujottelun koitin kahdella tapaa, hyvin kesti myös leikkauksen jyrkässä avokulmassa.

Luun kanssa olikin sitten vähän enemmän haasteita :) Radalla oli pakko tehdä useampia liikkuvia valsseja, mikä oli meille tosi hyvää treeniä. Mutta kun ne on vaan niin vaikeita! Luu ei käänny, ja koska en yhtään luota sen kääntymiseen, en uskalla lähteä valsseista ajoissa, jolloin se kääntyy vielä huonommin :p Tämmöisissä kohdissa, joissa ei ole mitään ansaestettä ihan tyrkyllä, niin pitäisi vaan mennä ja antaa sen valua. Pieniä kaarroksia ei näihin kuitenkaan saada, mutta noin linjat pysyvät suunnilleen oikeina ja kokonaisuus kasassa.

Kepit Luukin hoiti hyvin. Kerran meni kakkoseen, mutta muuten haki aloituksen ja kesti takanaleikkauksen.