Agilityn treenaamisen sijaan olen viikon sisällä vain koulutellut, sunnuntaina Mutalassa ylökkiläisiä, keskiviikkona valmennusryhmäläisiä ja torstaina omaa ryhmääni. Tuittu on siis päässyt vain katselemaan muiden menoa, mutta myös juoksemaan puomia. Olen kokeillut puomia nyt joitakin kertoja niin, että palkka on kauempana kontaktista ja Tuittu joutuu odottamaan vapautusta. Tällä hetkellä tuntuu, että taidan häivyttää treeneissäkin alustaa ja tehdä ainakin välillä kisamaisempia kontakteja. Sama tarkoittaa, että pitäisi alkaa vaatia treenimäistä suoritusta kisoissakin... Katsotaan.

Nykyinen systeemi on tosiaan toiminut pitkään hyvin, mutta tällä hetkellä en ole kontakteihin tyytyväinen. Kontrolli, joka minulla vielä jossain vaiheessa kontaktien suorittamiseen oli, on kadonnut täysin. Vaikka Tuittu ei ole ottanut tänä vuonnakaan kuin kaksi kontaktivirhettä (joka se tosin taitaa olla enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä), tästä tilanteesta on ihan liian lyhyt matka siihen, että radan suorittaminen menee pelkän yhden kontaktin jännittämiseen, eikä siitä todistettavasti tule yhtään mitään.

Ei ole helppo laji tämä!