Suunniteltu kisareissu Seinäjoelle koki kolauksen, kun Ama teloi tassunsa, eikä päässyt osallistumaan. Lea on kuitenkin niin hullu ja kiva, että lähti (ihan vapaaehtoisesti!) mukaan ihan vaan katselemaan. Lähdettiin tosiaan puoli kuudelta aamulla... Kiitos seurasta, oli kyllä hauskempi ajomatka näin! :D
Ykköset tuomaroi Johanna. Oli kivat profiilit. Paikoin aika haastavat ykkösiin, mutta yllättäen menen Luun kanssa mieluummin ratoja, joissa pitää myös kääntää ja ottaa haltuun ;) Joitain vaikeita linjoja piti kyllä funtsailla. Ja joka radalla oli samantapainen kuvio suoralla putkella, jonka sorruin aina tekemään semmoisella myöhäisellä ja väkinäisellä valssilla.
Ensimmäisellä radalla en oikein osannut arvioida ehtimistäni ja aprikoin pitkään keppejä edeltävää kohtaa. Melkein kaikki valssasivat muurilla, mutta mua jostain syystä hirvitti, etten ehdi siltä puolelta ohjaamaan Luuta keppejä edeltävälle hypylle. Kyllä siinä olisi pitänyt ehtiä, mutta päädyin yrittämään ulkokautta. Ei onnistunut sekään, mutta eipä kaikki muutkaan kohdat radalla :D Olin itse vähän jäykkänä ja Luu kaahotti kevyesti aivottomana. Kaarrotti ja juoksi esteistä ohi. Lähdössä virittelin Luuta puomille ja se jäi tosi kyyläksi. Ei hypännyt kunnolla ekaa rimaa, vaan se tuli alas. Muuten rimat pysyivät! Ja osui puomin kuin myös aan ja keinun, jes! Myös alastulot hyviä, paitsi keinu, jossa tuli pitkäksi. Yritti kyllä jarruttaa siinä vaiheessa kun tajusi olevansa keinulla. Ja kiipesi tarmokkaasti takaisin kontaktille.
Toinen rata alkoi sitten hypyllä ja keinulla. Nyt otin lähdön rauhassa, että malttoi hypätä. Keinun ylösmeno oli kiikun kaakun ja jäin miettimään sitä. Näin sivusilmällä, ettei Johanna nostanut kättä, joten päättelin, että osui sitten. Siinä vaiheessa Luu oli jo 2on 2offissa, joten myöhäistä olisi ollut tehdä mitään eniveis. Palaute pitäisi tulla heti eikä sekunnin päästä, joten eipä noihin miettimisiin ole aikaa. Videolta koitin sitä kotona katsoa, ja ei tainnut oikeasti osua. Vaikea tosin kaukaa nähdä. Johannakin tuli myöhemmin sanomaan, ettei ollut kyllä ihan varma, jolloin luonnollisesti tulkitsi kisaajan eduksi. No, näin tällä kertaa. Ja alastulo oli kyllä sitäkin hienompi, tuommoisena Luu voisi pitää sen :)
Aan ja putken jälkeen oli pituus vähän hankalassa kulmassa, mun oli pakko tökätä sinne. Sen seurauksena tiesin jääväni kilometrin jälkeen hypyllä ja kepeillä, mutta toivoin vaan, että Luu malttaisi keskittyä hakemaan kepit käskytyksellä. Ja hienosti malttoi. Keppien jälkeen rengas, johon Luu törmäsi. Jäin tietty sitä ihmettelemään ja olin suoran putken jälkeen vielä oletettuakin enemmän myöhässä. Pidin kuitenkin suunnitelmasta kiinni ja kankesin itseni sinne puolelle, jonne valssillakin olisin päätynyt :D Luu odotti kiltisti, kun huusin! Vikalle putkelle mennessä tuli vielä pyörimistä, mutta osui lopulta oikeaan. Puomin ylösmenon osui aika ylös, mutta osui. Alastulolla oli mua ennen ja kääntyi vinoon. Tätä en oikein edes tajunnut siitä kohtuullisen hektisessä menossa, enkä siis korjannut. Uskomatonta mutta totta, maaliin päädyttiin nollan ratavirheen kera! Ja ehdittiin ihanneaikaan :D Sijoitus oli lopulta 2, joten Luu pääsi maistelemaan palkintopallisijaa. Ja sai uuden lelun, vaikka semmoista ei heti meille huomattukaan antaa :)
Hyppyradan alussa oli pitkä hyppysuora. Menin kahden esteen päähän vastaanottamaan ja lähdin siitä vedättämään. En edes katsonut koiraa, ja Luu tuli sitten ns. vähän lujaa. Videolta näyttää, että meinasi tehdä muurin ja aidan välin reteesti in-outtina, mutta sitten joko epäonnistui ponnistuksessa tai muutti mielensä sillä seurauksella, että hyppäsi suoraan rimaa päin. Onneksi juuri siinä oli aita, eikä mikään kiinteämpi objekti... Huomasin tapahtuneen vasta siinä vaiheessa, kun Luu keräili itseään tantereesta ja oli täysillä jatkamassa matkaa. Pyöritin sitä vähän ympäri ja katsoin, ettei näyttänyt ainakaan ontuvan, joten jatkettiin rata loppuun. Samassa hyllytettiin ylimääräisellä hypyllä. Loppurata tehtiin nollana. Piti kyllä huutaa ratatyöntekijöitä väistämään pois tieltä, että mahduttiin ;) Olivat jääneet fiksailemaan Luun hajottamaa aitaa, eivätkä vissiin tajunneet, että jatkettiin. Suoran putken jälkeen tuli törkeä kurvi (mikä putkijarrutus...?), mutta muuten ihan kivasti. Vähän kyllä kylmäsi tuo hyppyhomma. Luu saattaa satuttaa itsensä vielä aika pahasti, kun meno on tuommoista.
Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis. Toki 0-tilin avaamisesta (nyt Se Eka on tehty!), mutta muutenkin. Ekalla radalla hommassa ei oikein ollut järkeä, mutta kahdella vikalla Luu tuntui kivalta. Haki hyvin esteitä, mutta oli kuulolla. Kontaktit toimi melko hyvin. Sitä yhtä keinua lukuunottamatta ylösmenot oli hyviä ja sitä toista keinua lukuunottamatta alastulotkin. Rimat pysyvät hyvin, vaikka välillä oli tiukkaa paikkaa ja ohjaus myöhässä. Kepeissä ei mitään ongelmaa. Saumattomaan yhteistyöhön on vielä piiitkä matka, mutta jostain se on aloitettava!
Luu on vaan niin <3
Kommentit