Alkuviikko lepäiltiin ihan huolella. Torstaina Luu pääsi sitten aksaamaan. Nipsukin oli ihan vakuuttunut, että pääsisi, kun sentään hallille ajeltiin ja käytiin lämppälenkillä. Voi pettymys.

Ratana oli kunnon juoksupätkä, pituuttakin melkein 30 estettä. Ohjauksellisesti ei mitenkään vaikea, mutta tämmöisen koiran kanssa se vauhti... huoh. Ihan ei pysyneet aivot taas kyydissä. Pääasiallisia ongelmakohtia oli kaksi: 1) Luu leiskautti vauhdin hurmassa kaameita laakaloikkia, jarrusta huolimatta. Tästä seurasi esteiden ohi ajautumista ja rimojen säälimätöntä roiskimista. Ja 2) Luu ei malttanut keskittyä esteisiin ja katsoa eteensä, vaan alkoi kääntyi varsinkin putken jälkeen vaan kohti mua ja räkytti aivottomana. Näihin molempiin paloi sitten käämit, koska näihin aivottomuusongelmiin nyt vähän herkemmin palaa.

Aluksi korjailin rimoja maltilla, mutta kun Luu lopussa roiskaisi kaksi peräkkäistä rimaa loivalla suoralla, jossa en todellakaan häirinnyt sitä, suutuin pitkästä aikaa ihan spontaanisti ja hetken karjumisen jälkeen pidin vielä kunnon poskivillapuhuttelun. Kylläpä helpotti! :D Luu oli hetken jopa aavistuksen yllättyneen näköinen, vaikka ei tietty muuten ohjaajan tunteenpurkauksesta välittänyt. Ei tosin nostanut itseään uusiin sfääreihinkään! Toimintaansa se ei korjannut seuraavalla toistolla, mutta sitä seuraavalla kuitenkin. Liekö sattumaa. Niillä toistoilla nostin riman ylemmäs ja häiriköin hypyn päällä.

Saatiin me juttuja onnistumaankin. Tehtiin kaksi kierrosta ja ekalla mentiin kerran koko rata läpi yhdellä muurinpalikan pudotuksella. (Huomasin liian myöhään.) Kepit Luu haki poispäinkäännöksellä joka kerta hyvin, siinä ei kyllä tarvitse paljon auttaa. Parissa kohtaa käännyttiin pystyhypyllä jyrkästi. Sinne mentiin joko putkesta tai kepeiltä. Näihin en keksinyt logiikkaa, mutta välillä Luu leiskautti ihan hulluna, välillä kokosi ja kääntyi tosi nätisti. Jarrutin toki joka kerta, putkikohdassa jo ennen putkea. Toisella kierroksella Marke palkkasi parista hypystä niin, että itse jatkoin juoksemista (jos muistin). Nää se hyppäsikin hyvin, mutta samoilla pätkillä lenteli sitten muita rimoja.

Mutta tämmöisiä treenejä me kyllä tarvittaisiin. Niin hermoja raastavaa kuin se onkin.