Keskiviikkona taas Luun vuoro päästä valkkuageihin. Paula oli tehnyt radan, jossa oli pätkä Viitaniemeltä Janakkalan kisoista.

Meillä meni aika pätkittäiseksi hinkkaamiseksi. Lähtöä, keinulla suoraan menemistä (jäkitti vinoon, vaikka oli etupalkkakin), rimoja... Lopuksi en saanut Luuta edes aan alla olevaan putkeen. Joko se lähti mun liikkeestä aalle, tai sitten jäi haltuunottoon kiinni ja tuli ohi. Ei kertakaikkiaan onnistunut.

Se kisapätkä oli muuten ok, mutta vaikeuksia ihan samalla hypyllä kuin siellä kisoissakin. En vaan osannut rytmittää vastakäännöstä. Kun tein sen tarpeeksi kaukana, en liikkunut tarpeeksi ja Luu kielsi.

Huomattiin myös yhdellä vastakäännöshypyllä, että siinä Luu lensi pidemmälle, jos tein vastakäännöksen kauempana. Kun menin lähemmäksi estettä vääntämään, kääntyi edes vähän.

Tiistai ja torstai olivat taas vapaapäiviä. Jotenkin nyt semmoinen marraskooma päällä, ettei saa aikaiseksi omatoimitreenejä. Onneksi tuli lunta edes hetkeksi, heti niin paljon valoisampaa!