Nyt on parina päivänä ollut vain muutama aste pakkasta, täydellisyyttä! Ollaankin innosta puhkuen käyty sekä eilen että tänään hallilla treeanaamassa.

Eilen Luu tokoili alokkaan yksilöliikkeet putkeen ilman palkkailuja. Seuraamiset sekä hihnassa että vapaana. Pientä agilityhallilevottomuutta.

Maahanmenossa oli jotain sekoilua, en enää edes muista ennakoiko käskyjä vai jättikö maahanmenon tekemättä... Taisi olla jälkimmäinen.

Luoksetulossa tuli aavistuksen vinoon ja jätti perusasennon aavistuksen vajaaksi.

Seisomisessa meni maihin. Äh. Alkoi jo hermustuttaa, mutta saatiin se sentään onnistumaan.

Hyppy ok, vaikka kyttäsi johonkin hallin nurkkaan, mitä lie oletti siellä olevan.

Jäävät olisi siis nollattu, että ihan kivasti. Fiksailtiin niitä vielä erikseen. Nyt teki molemmat hyvin.

Tuittu teki myös seuraamista ja alokkaan jäävät. Sen kanssa on vaan tehty ikuisuus pelkkää istumista (sattuneesta syystä), joten se istui sekä maahanmenon että seisomisen :D Muisti kyllä sitten, että tämmöisetkin liikkeet on olemassa, kun muistuteltiin.

Tuittu teki myös luoksetulon seisomisella. Sivulletulo oli yhden agihypyn kautta :)

Lopuksi Tuittu teki pätkän Luulle rakentamastani radasta. Hienosti köpötteli menemään takki päällä!

Luu teki siis agilityosuudessa ratatreeniä. Ideana mulla on, että tehdään aina välillä pidempää ja helpompaa pätkää, jossa totutellaan (=Anu totuttelee) siihen vauhtiin ja yritetään löytää yhteistä rytmiä. Ohjaukset ja esteet treenataan erikseen. Suunnittelin radan paikan päällä, jotta selviäisin mahdollisimman vähällä esteiden kantamisella. Tietty. Ja vähän siitä tuli liian vaikea sitten kuitenkin.

Radalla oli 14 estettä, aitoja ja putkia. Ohjauksista mukana oli poispäinkäännös, pakkovalssi ja ennakoiva valssi. Muuten posotettiin aika suoraan. Poikkarissa Luu oikaisi pari kertaa, mutta muuten se meni kyllä ihan nätisti. Pakkovalssikohta oli vaikein. Sitä otin sitten erikseen ja palkkasin muutaman kerran esteen eteen. Luu kun kyllä tuli pakkovalssiin mukaan, mutta koska sillä ei ollut aikomustakaan jarruttaa, että pystyisi kääntymään hypylle, vahvistettiin sitä erikseen. Ei se nätiksi tullut, mutta saatiin sentään menemään. Ennakoivalla valssilla Luu kääntyi hyvin. Roiskaisi muutaman kerran riman, kun ohjaukseni oli myöhässä.

Aika monta toistoa hinkutettiin, mutta lopulta mentiin koko pätkä nollana läpi :) Lopussa oli namikippo, mutta palkkasin myös pallolla. Se tuntuu itse asiassa aika toimivalta agilitylelulta. Kierrokset ei nouse niin korkeisiin sfääreihin, kun heitän pallon maltillisesti ja Luu saa vain rallattaa hetken se suussa. Se myös luovuttaa pallon paljon kiltimmin, eikä mun tarvitse alkaa vääntää siitä lelun irrotuksesta.

Tänään jatkettiin harjoituksia samalla kaavalla, eli ensin työ sitten huv... eikun siis ensin tokoa sitten agia ;) Ja Tuitun kanssa jotain pientä.

Seuraamista pätkissä. Vähän parempaa.

Maahanmeno. Hyvin! Huutelin ensin pari käskyä, ei ennakoinut.

Luoksetulon loppua tolpankierrolla. Tuli aluksi taas kuonolla tökäten, mutta sain sen jäämään pois, kun autoin kerran lelulla. Sivulle siirtymistä ennakoi, kun odotin kauan ja huutelin käskyä. Ja kun annoin luvan, teki huonosti. Pari sitten alta pois kääntyen.

Seisomisen unohdin tehdä. Hmmph.

Tunnaria. Kyltit taas reunustamassa kapuloita. Meni kyllä nenä mukana, mutta nosti nopeasti yhtä väärää. Jatkoi kuitenkin haistelua ja toi oman.

Pitotreeniä tunnarilla. Kaikenlaista kikkailua. Vauhtipalkkaa putken kautta, edessä istumista, läheltä tuomista, pureskelusta kieltämistä. Alkoi ehkä mennä jakeluun, ainakin pureminen väheni. Kriittinen vaihe on se, kun pitäisi tulla eteen kapulan kanssa. Juostessa ei pure, istuessa ei pure, nostaessakaan ei pure.

Sitten Tuitun kanssa seuraamista, kaukoja ja namien syömistä. Seuraamisessa temmon vaihteluja. Tuittu jää helposti jälkeen, jos kiihdytän yhtäkkiä. Palkkailin siitä, että se ylipäätään otti mut kiinni eikä luovuttanut :D

Kaukoissa ensin yksittäisistä vaihdoista palkkailua. Maahanmenojen peruutusidea on mennyt aika kivasti perille, nyt Tuittu päätyi aloituspaikkaa taaemmaksi. Kun tein koko sarjan, se oli edennyt vähän.

Luun agilitytreeneihin kuului tänään puomin alastuloa ja ohjaustekniikoista ihmisnuolta. Keppejäkin piti tehdä, mutta kävi vanhanaikaisesti ja namit loppui kesken.

Puomin alastulo minipöydän päällä. Seisoin itse lähtöpaikan takana ja naksuttelin oikeasta paikasta. Palkaksi heittelin nameja eri puolille. Tehtiin kaikkiaan varmaan reilu parikymmentä toistoa. Luu meni alastulon ravilla, mutta loppua kohden vauhti parani ja määrätietoisuus kasvoi. Aluksi se saattoi vielä jäädä tassut vinoon ja korjata asentoa, mutta viimeiset toistot mentiin hienosti suoraan alas asti. Taidan tehdä näitä lisää! Namit eivät laskeneet virettä mitenkään merkittävästi, mutta niiden kanssa pystyy tekemään paljon enemmän toistoja. Ja niitähän tässä tarvitaan.

Ihmisnuolta tehtiin putken kautta hypylle. Ensin palkkailin esteen eteen ja sain kuin sainkin Luun lopulta jarruttamaan. Ei kuulu sen lempiasioihin ;) Molempiin suuntiin päästiin tekemään lopulta putki-hyppy-hyppy-kuvio, jossa ekalla hypyllä ihmisnuoli ja tiukka käännös. Kerran Luu haukkasi mua housuista, mutta oli seuraavalla kerralla kiltimpi, kun kerroin että niin ei (+tehosanat) tehdä. Näitä jarrutusasioita saadaan kyllä varmasti kerrata Luun kanssa koko sen loppuelämän (tai ainakin agilityuran) ajan, on se meno vähän semmoista. Se tuntuu liikkuvan hyvin eri tavalla kuin vaikka Nipsu, jolla se liikkeen rytmitys ja kokoaminen tulee aika luonnostaan. Luu vaan jyräis.

Loppujäähkänä käytiin tekemässä Sääksjärvellä reilu puolentoista tunnin metsälenkki. Nyt lattialla kuorsaa kaksi onnellisen näköistä koiraa.