Lauantaina oltiin hakuilemassa Pikitien päässä. En oikeasti olisi uskonut, että Luu enää muistelisi viime kertaista ampiaisjuttua, mutta niin se vaan yhdisti ikävän välikohtauksen maalimiehiin :( Uskomattomat ovat koirien aivoitukset.

Ensimmäinen meni vielä ihan hyvin, joskin Luu meni maalimiehelle (Kati) vähän jännänä. Meni kuitenkin ihan epäröimättä, söi ja leikki ja heittäytyi vielä rapsuteltavaksi.

Toisella piilossa oli Iikka, jonka kanssa leikkiessä ne ampparit siis viimeksi iskivät. Tämäkin meni ihan hyvin siihen asti, kun Iikan piti palkata lelulla. Luu meni ihan vaisuksi ja alkoi jopa tökkiä sitä hännäntyveään. Ihan sen näköisenä, että tänne se pipi tulee, kun tuon kanssa leikkii...

Kolmannella oli taas Kati. Muuten ihan hyvä, meni ihan innolla ja kaikkea. Alkoi leikkiäkin, mutta yhtäkkiä vinkaisi, eikä leikkinyt sen jälkeen (paitsi mun kanssa). Näytti vähän siltä, kun joku keppi olisi tökännyt sitä tai jotain. Mutta eipä nyt mene putkeen tämä nuoren koiran maalimiesmotivaation vahvistaminen...

Viimeisellä Pia, joka sitten suosiolla syötteli vain namit. Keskilinjalla Luu sitten innostui leikkimään pallolla maalimiestenkin kanssa. Pitänee ottaa sille ensi kerralla tuommoisia heiteltäviä leluja, ettei tarvitse repiä jos alkaa ahdistaa.