Keskiviikkona valkkuagit. Luu pääsi taas. Ajattelin samalla venyttää Nipsun taukoa ensi viikon Piiraan asti. On seltti saanut ainakin levätä! Taukoa takana nyt pari kuukautta :) Huomaan vaan, että itselläni ei oikein pysy tuntuma yllä, kun treenaa maks. kerran viikossa. Agility on ollut nyt niin sivuroolissa, mutta eiköhän se sieltä kesää kohti mennessä.

Hanna oli tehnyt tosi hauskan ja haastavan radan. Alussa oli suoran jälkeen putken kauempaan päähän meno. Tein heti leikkauksella, koska en vaan olisi ehtinyt vekkiin / vastakäännökseen / mihinkään muuhun. Toimi kivasti! Luu ei mennyt kertaakaan väärään päähän, mutta välillä arpoi oikeaakin, kun "vetopuolella" oli myös hämyhyppy. Pitäisi vaan saada omaan selkärankaan se ajatus, että leikkaukset todellakin toimii Luun kanssa!

Tästä lähdettiin paahtamaan miljoonaa pätkälle, joka sisälsi lyhyen suoran putken, pituuden, pitkän suoran putken ja keppien avokulman hämyhypyllä höystettynä. Oli vaikeaa ja hurjaa, mutta lopulta tein kuin teinkin persjätön ennen pitkää putkea. Pelotti, mutta aika hienoo uskaltaa silti :) Kepeille siis ulkokautta leikaten, koska sisäpuolta ei ehtinyt mitenkään työntämään, ja siinä oli se hyppykin. Luu kyllä haki alun hyvin, jos vaan ehdin yhtään tukemaan liikkeellä (=juoksemaan perässä samaan suuntaan).

Vaikein kohta oli keppien jälkeinen kuvio, jossa takaakiertohypyn takana oli putkensuu tyrkyllä. Tässä ei meinattu saada millään rytmiä kohdalleen ja itsellä oli semmoinen ihan epätoivoinen olo, etten pystynyt mitenkään vaikuttamaan koiran menoon. Homma lähti leviämään jo keppien jälkeisellä hypyllä, jossa Luu ei koonnut käännökseen yhtään, ei millään. Jäätiin tässä kohdassa lopulta tauolle sulettelemaan asiaa. Tokalla kierroksella jatkettiin sinnillä samasta kohtaa ja saatiin se lopulta onnistumaan! Varmaan pieni mietintätauko auttoi itseäni ja toisaalta Luu oli tokalla kierroksella rauhallisempi. Hanna kyllä sanoi, että se näytti menevän ihan hullulla raivolla, mutta musta se tuntui ihan leppoisalta :D Ei mitään verrattuna edellisiin kisaratoihin.

Ehdittiin mennä loppukin vielä pätkissä. Siellä ei mitään supervaikeaa ollutkaan, lähinnä sössin rytmityksiä, kun Luu olikin yhtäkkiä enemmän ohjauksessa kiinni. Putkijarrukin toimi. Moni muu levisi putkikäännöksessä puomille, mutta Luu kääntyi joka kerta kilttinä aalle :)

Kivat treenit, kiitos Hannalle! On aina antoisaa joutua epämukavuusalueelle ja onnistua siellä!