(Ei pitäisi yrittää väkisin keksiä otsikkoja myöhään illalla.)

Tänään käytiin TAAS flyball-treeneissä ;) Nyt paikalla oli ihan useampikin koira ja laitettiin ihan kaksi rataa. Tein Luun kanssa ensin pelkkää pallo suussa ekalle hypylle vinosta paluuta ja sitten kolmisen kertaa koko pallonnoutosetin ilman joukkuetovereita. Myöhemmin treenattiin sitten viestiä kolmen koiran (Luu, Bertta, Benson) kera. Cruftsin kisoissa niillä oli selkeesti tarkat ajoitukset sen vaihdon kanssa ja seuraava päästettiin aina hyvissä ajoin matkaan. Me ei ihan samaan vielä päästy, mutta mietittiin jopa vähän taktiikkaa ja saatiin ihan sujuvia vaihtoja. Mitään äksidenttejäkään ei tullut, vaikka siinä viuhdottiin joka suuntaan. Luulla jäi kerran vauhdin hurmassa paluuhypyt ottamatta, mutta muuten muisti hyvin, vaikka välillä keräili palloa ties mistä telineen takaa.

Hianoo oli taas! Tää on niin Luun laji! :D Saa juosta lujaa ja suhteellisen aivottomana. Saa rämäyttää voimalla jotain asiaa. Saa pallon. Saa juosta lujaa pallon kanssa. Ja siitä hyvästä saa vielä kehuja ja lelupalkan!!!

Ennen kuin piti lähteä agia kouluttamaan, ehditiin vähän tokoilla flyballien jälkkäriksi. Tehtiin ensin seuraamista, pelkkää hidasta. Oli paljon tasaisempaa kuin eilen Tallilla. Muutaman kerran vempuloi päänsä kanssa ja välillä oli turhan tiivis, mutta ihan hyviä pätkiä.

Sitten hinkutettiin ohjattua. Oli jo aika hämärää, joten kapulat eivät näkyneet kunnolla. Laitoin oikean nurtsin reunaan ja muut hiekalle, ja nyt saatiin oikean ongelma esiin. Jes! ;) Yritti siis useaan otteeseen keskelle. Piti vähän suuttuakin, kun ei joka kerta kuunnellut pysäytyskäskyä. Kuuntelusta kehuin ja annoin hakea lisäohjeilla, tottelemattomuudesta pistettiin peli seis torujen kera. Lopulta oikeakin löytyi ilman keskellä käymistä. Mutta nämä vaativat vielä treeniä! Vasemman kanssa ei mitään ongelmia. "Helppo" ratkaisuhan olisi opettaa Luu kiertämään oikealle kapulalle oikean kautta. Olen tätä joskus harkinnut, mutta en ole jaksanut aloittaa, kun tässä on isompiakin juttuja. Kapulan takaa nostaminen vasemmalta oli ihan kohtuupitkä projekti, joten en usko, että suuntaa saa ihan viikossa tai kahdessa muutettua ;)

Lopuksi vähän kaukoja, yksittäisiä n. puolesta kisamatkasta. Lähinnä sitä istumista... Muutama just hyvä, useimmissa nosti sitä vasenta takatassua paikallaan illmaan ja laski samaan kohtaan alas. Aaargh. Kerran alkoi jo säätää ja peruutella, mutta sain jollain taikavoimilla sen rauhoitettua ja tekemään vielä siinä tilassa keskittyneemmin. Vau.

Loppulenkillä käytiin jo tosi pimeällä rantapolulla. Luu päätti piristää tätä synkkää syysiltaa kierimällä jossain paskassa... Voi paska! Se on aina ollut enemmän syöjiä kuin kierijöitä, mikä kaikessa ällöttävyydessään on lopputuloksen kannalta kuitenkin mieluisampi vaihtoehto. Siis jos nyt siihen itseensä on ihan pakko jotain mielitekoa toteuttaa. (Tuittu kierii vaan raadoissa ja syö kaikkea, mutta ei erityisemmin paskaa.) Oli sitten pakko palkita se tästä tempusta päästämällä se uimaan. Elättelen toiveita, että bordercollie on niin viksu, että sen lisäksi, että se ymmärtää pääsevänsä paskassa kierimisen jälkeen uimaan, se ymmärtäisi myös joutuvansa paskassa kierimisen ja siitä seuranneen uimisen jälkeen kotona piiitkään ja perusteelliseen sampoopesuun.

Mun kädet haisee vieläkin Best Friend -koiransampoolle. Luuta en ole sittemmin haistellut.