Olin oikeasti lähes menettänyt toivoni Tuitun SM-nollien suhteen. Meno ei vaan ole kulkenut, eikä luottoa yhteiseen tekemiseen ole ollut. Hanskat hukassa ja semmoista. Mutta sitten jotain vain tapahtui, ja tänään vähän ennen kisoihin lähtöä päivitin Facebookkiin, että lähden tekemään Tuitun kanssa triplanollan. En tiedä, mistä se varmuus tuli. Se vain tuli.
Ja se toimi.
Radat oli helppoja, mikä tietenkin edesauttoi onnistumista. Ja koska kisasin vain Tuitun kanssa, pystyin keskittymään paljon paremmin. Ei ollut liikaa liikkuvia osia, oli vain Tuittu. Ja kyllähän me tämä homma sen kanssa osataan. Piti vain tietää se.
Koska radat olivat helppoja, nollia tuli paljon, eikä mummelin vauhti riitä virtaavilla rataprofiileilla korkealle. Sijoitukset eivät siis olleet huippuja, mutta ihanneaikoihin mentiin tasaista tahtia aina reilun parin sekunnin turvin. Eikä niillä sijoituksilla ollut tänään mitään merkitystä. Vain sillä oli, että me tehtiin se, mihin oikeasti uskoin.
Ja sillä, että Tuittukin pääsee vielä kerran SM-kisoihin. Mummu <3
Nämä kisat eivät olleet sellaiset, että haluaisin tai jaksaisin analysoida tai edes eritellä ratoja sen koommin. Me ei tehty kolmea nollaa, vaan triplanolla ;) Videolta löytyy!
Kommentit