Into pitää vielä varmuuden vuoksi tassuansa levossa, joten käytiin Luun kanssa Mouhiksella tuuraamassa. Ryhmästä ei ollutkaan muita paikalla, joten saatiin Marialta ihan yksityistunti :)

Sain valita kahdesta ratavaihtoehdosta. Kysyin, kumpi on helpompi ja otin sen. Esteitä oli 26, mutta pätkäistiin aahan ja puomiin eli kolmeen osaan. Ensimmäisessä pätkässä oli yhdeksän estettä. Jumitettiin kakkos-kolmosvälissä, jossa sai säätää rytmitystä ja ajoitusta ihan urakalla. Joko Luu ampui kakkoshypyltä putkeen tai sitten kääntyi liikaa, eikä irronnut kolmoselle. Lopulta sitten ihan hyvin. Vähän piti säätää rytmitystä myös putkeen menossa (vedosta irrotus) ja putkelta kepeille menossa (nopea stoppi), mutta muuten ihan jees. Kaikki rimat taisi pysyä, yksi oli 55 cm.

Sitten esteet 11-19. Tässä oli pari hinkattavaa kohtaa. Kaksi tiukkaa käännöstä peräkkäin, josta ekalle tein jaakotuksen ja tokalle jonkun sylivekkivalssin tapaisen (missä menee sokkarikorvikkeen ja valssin raja...?). Jaakotuksessa meinasin olla koko ajan myöhässä, mutta kyllä se siitä sitten. Valssissa piti vekittää linjaa paremmin, eli ohjaus ponnistuspaikkaa kohti. Näin homma toimii sitten myös korkeammalla rimalla. Tämän kuvion jälkeen oli yllättävä irrotusvaikeus hypylle ennen putkea. Nää lähetykset pitää vaan tehdä kunnolla ja rauhassa. Lopussa oli yksi takaaleikkaus, jossa ekalla kertaa sain Luun pyörimään, kun jäin liikaa odottamaan. Seuraavat oli parempia, kun vaan työnsin hypylle.

Viimeisessä pätkässä vielä 21-26. Tää oli aika suoraa juoksua, jossa ongelmia oli hyppy-rengas-hyppy-loppusuoralla. Putki syötti linjaa vähän renkaan ohi, joten siinä piti tehdä pieni rytmitys ja olankääntö. Silti Luu meni jonkun kerran renkaasta ohi tai sivusta läpi. Ennen viimeistä hyppyä se "suvitti" parikin kertaa. Hassua, kun ei se ole tuota juuri harrastanut. Jäin vaan siinä jälkeen ja hyppy oli sen verran pystyssä, että näkyi varmaan huonosti.

Olipa kivaa, kun sai kerrankin mennä tarpeeksi. Ja ihan kivoja pätkiäkin saatiin aikaiseksi. Mariakin sanoi, että kyllä Luu alkaa olla jo teknisesti aika taitava verrattuna useimpiin ykkösluokan koiriin. Se nyt vaan sattuu olemaan niin nopea, että sen on pakko olla ihan sairaan taitava. Hommia pitää vielä tehdä, mutta nyt se on kivaa, kun edistymisenkin huomaa.

Kun aikaa vielä oli, katsottiin Luun laatikkoleikkejä. Tehtiin pelkkää ylösmenoa maksipöydälle. Kyllä se vaan niin on, että vaikeimpia ovat ne, jossa menen Luun edelle kutsumaan ja pysyn paikallani kuin ne, jossa liikun Luun mukana. Maria ehdotti lelun laittamista eteen, jotta saisi Luu ajatukset pois minusta ja minun liikkeestäni. En edes tiedä, miksen ole niin tehnyt. Apuohjaajan kanssa on käytetty namikippoa, mutta lelua olen vaan heitellyt. Pystyn kuitenkin estämään Luuta menemästä lelulle, jos se mokaa. Muutenkin saatiin hyvät vinkit jatkoon sekä ajatuksia käskytyksestä, keinusta ja aasta.