Sheltithän ovat kuulemma hirveitä nössöjä, pelkäävät omaa varjoaankin ja pissivät allensa pienestä äänen korotuksesta. Miten semmoista pientä shelttiä voi sitten olla niin hemmetin vaikea saada kääntymään...? Miksi se vaan juoksee häntä suorana, vaikka ohjaaja suuttuu, huutaa ja karjuu...? Vaikka kouluttajakin suuttuu yhdessä ohjaajan kanssa yhdelle pienelle sheltille...?

Perjantaina yritettiin siis saada taas shelttiä kääntymään Mouhijärvellä. Nipsun ja minun suoritukset keskittyivät aika pitkälti putkesta kääntymiseen. Kerran se kääntyi ihan hyvin, mutta ei viitsinyt enää uudestaan. Miksi turhaan, kun palkka odotti kuitenkin jossain ihan muualla? Yritettiin pahalla (ihan vaan henkisellä väkivallalla) ja hyvällä (lelua näkyvästi ja salaa putken suulle). Paha auttoi kerran, kun suutuin ihan oikeasti ja nappasin vähän karvoistakin kiinni. Sen jälkeen Nipsu kääntyi taas kerran ihan nätisti. Hyväkin auttoi kerran, mutta seuraavalla radalla kaarrotettiin taas... Huoh. Ehkä tämä tästä vielä...

Muuten meni ihan nätisti, paitsi yhdessä takaakierrossa Nipsu kiersi koko estettä. Jaakotin hypyllä, joka oli melkein seinässä kiinni. Se töksähti ensimmäisellä kerralla, mutta sitten ihan hyvin. Niin, ja sitten taisteltiin yhdessä putkesta putkeen viennissä, jossa Nipsu jäi räkyttämään. Siihen piti oikeastaan tehdä persjättö, mutta mä vaihdoin sen sattuneesta syystä takaaleikkaukseen. Kyllä se sinne putkeen meni sitten potkimattakin, kun käskytin kunnolla.

Muista jutuista tehtiin aata, puomia ja keppejä. Kontaktit ihan hyvin. Kerran pysäytin aalla liian ylös ja Nipsu korjasi itse oikeaan paikkaan. Muuten se ei edelleenkään tarjoa pysähdystä yhtään (mikä on kuulemma ihan normaalia), mutta vapautusta odottaessa pystyn jo löysäämään hihnaa. Kepit tosi hyvin. Otin avo- ja umpikulma-aloituksia, joissa niissäkin oli nyt yhtäkkiä jotain ajatusta sheltin osalta.

Saatiin myös hyviä vinkkejä keinun alkeisopetukseen. Ehkäpä sitäkin voisi kohtapuoliin kokeilla. Loppulenkki oli taas täynnä jännitystä ja eksotiikkaa, kun käveltiin pilkkopimeässä yhden otsalampun valaistuksella ja bongailtiin sammakoita. Niitä on tuolla kyllä todella paljon! Koiriakin sampit kiinnostivat, mutta eivät ne haistelua lähempää tuttavuutta tehneet. Paitsi Nipsu (ko. nössö sheltti), joka linttasi yhden sammakon julmasti tassunsa alle... (Sekin sitkeä sissi kyllä jatkoi matkaansa ilmeisen vahingoittumattomana.)