Maanantaina mentiin taas Hakametsään, tällä kertaa tokoilemaan. Tavoitteellisten porukkaakin oli siellä, joten saatiin hyvin häiriötä.

Luu teki tekniikkapainotteiset treenit, plus tietty vähän ruutuvääntöä ;)

Tunnarin palautuksia, haisteluun yhdistettynä (kapulat sikin sokin). Peruutusaskel on ehkä näissä paras apu. Kerran teki taas niin, että merkkasi oman (taisi jopa nostaa!), mutta jatkoi tarkistelua. Käytin samaa omaa, enkä ollut käpälöinyt sitä niin selvästi Luun kuolaamisen jäljiltä, oisko siitä tullut epävarmuus. Muuten etsi hyvin.

Luoksetulon loppua häiriöillä. Oletettua vaikeammaksi osoittautui maassa odottaminen... Luu lähti monta kertaa ihan pokkana varsinkin Katin kutsuista. Kati ja Hanna-Mari liikuskelivat mun ympärillä ja vaihdeltiin vähän paikkojakin. Hyvin tuli aina oikeaan paikkaan, välillä kyllä hidasteli.

Kaukoista eka istumaan nousu kisamaisesti. Hyvä. Sitten muita vaihtoja jalkapuulla. Ihan hyvin taisi tehdä.

Ruutua. Oltiin rakennettu ruutu n. kahdeksan metrin päähän toisen ryhmän ruudusta, välissä kehänauhaa ja luoksetulon merkit. Merkille lähetettiin siis vastakkaiseen suuntaa kuin toisen ruudun merkille ja ruutuihin juostiin samaan suuntaan. Tää oli vaikea! Toisessa ruudussa oli vielä näkyvämmät keltaiset merkit ja nauha, meillä pinkit merkit ja musta nauha. Luu suuntasi ensin melkein kehänauhan yli, mutta sain korjauttua oikeaan ruutuun. Sen jälkeen osasi mennä suoraan.

Varsinainen treenin aihe oli kyllä asennot ruudussa. Käskin ekalla kertaa istumaan, istui. Tokalla maahan, meni maahan. Kolmannella seisomaan, istui... :D Sain lopulta sen pysymään seisomassa pienellä huijauksella, heiluttamalla samaan aikaan lelua kädessä. Pitää ehkä tehdä näin helpotettuna heti seuraavissa treeneissä, jos vaikka saisi edes jotenkin tuon klikin purettua.

Loput jutut ilman liikkuria. Sain lainata toisen ryhmän ruutua ja kokeilin lähettää siis sinne vastakkaisesta suunnasta. Pyrki tietenkin ensin edelliseen ruutuun, mutta onnistui lopulta. Taitaa olla aika vaikea koirallakin hahmottaa se tasan 90 asteen kulma, varsinkaan kun niitä treeniruutuja harvoin rakennetaan astemitan kanssa. Mutta tänä vuonna en aio ottaa punaista korttia ruudussa, joten treenataan nyt kaikkea vaikeata, mitä vain keksitään!

Ohjatun palautuksia ihan heitellen. Palkkasin jopa pitkästä aikaa ihan lelulla näitä. Välillä meni taakse yli, mutta korjasi jopa.

Sama juttu metallilla, lisäksi vähän hetsausta lähtöihin. Lähti palauttamaan kivalla vauhdilla ja piti hyvin, mutta lopussa vaan hidastaa mun makuun liikaa.

Luoksetulon stoppejakin piti tehdä, mutta en sitten viitsinytkään, kun oli niin kova pohja.