Agilityjumala taisi nähdä, että kohta lentää parit karvaiset rukkaset naulaan, jos ei yhtään anna armoa. Ja antoi. Ihan vaan niin vähän, ettei agilityharrastaja pääse ylpistymään, mutta sen verran, että agilityharrastaja laittaa illalla uusia ilmoittautumisia menemään. Agilityharrastaja kun oli uhonnut, että jos sheltille ei tule viikonlopun kuudesta startista yhtään nollaa, niin... Ja yksi nolla tuli.

Eilen siis jatkettiin rankkaa viikonloppua Nokialla. Kisasin ensimmäistä kertaa molempien kanssa samassa luokassa. Tuitun olin ilmoittanut vain kahteen jälkimmäiseen, joten ei tarvinnut juosta kuin viisi rataa... Oli kyllä melko hektistä touhua, kun reilun kolmenkymmenen minin kisat vedettiin peräkkäin. Ehkä tähän oppisi harjoittelemalla, mutta ainakin näin ensimmäistä kertaa tuntui vähän liian hankalalta. Tutustumisessa en oikein ehtinyt suunnitella kunnolla molemmille, joten sillä mentiin, mikä ekana tuli mieleen, ja Tuittu sai tyytyä aika pitkälti Nipsun kuvioihin. Nipsu meni luokan alku- ja Tuittu loppupuolella. Tämä sopi mulle kyllä tosi hyvin valmistautumisen ja koirien virittelyn kannalta.

Kisat alkoivat Oriveden tapaan taas vähän liian aikaisin :D Lähdin kyllä ihan aikataulussa, mutta Pirkkalan kohdalla tuli yhtäkkiä mieleen, että laitoinkohan ne koirien paperit sinne reppuun... Ei muuta kuin ABC:llä ympäri ja hakemaan. Maiju piti taas onnettoman mattimyöhäisen ajantasalla, porukat veivät Nipsun kisapaikalle (kuten oli muutenkin tarkoitus) ja Kati lämmitteli sen. Aikataulut olivat onneksi taas myöhässä ja ehdin perille, kun makseja oli vajaa kymmenen menemättä. Ehdin katsella muutaman koiran, mutta en silti päässyt kovin hyvin käsiksi Berglundin kuvioihin. Oli aikamoista pyöritystä, vaikkei ihan SM-kisojen tasoa. Olisin voinut vaihtaa Tuitun Nipsun tilalle...

Mutta tulipahan todistettua vääräksi se olettamukseni, ettei Nipsun kanssa pysty vääntämään väkisin :D Pidin sen koko ajan kädessä kiinni, tässätin, väänsin ja pelastelin. Kamalaa töksähtelyä ja rumia käännöksiä. Hidastin Nipsua ihan hulluna, mutta tällä kertaa se toimi! Tehtiin puhdas rata ja tultiin toisiksi häviten voitto muutamalla kymmenyksellä. Ne olisi saanut nipistettyä ihan mistä kohtaa rataa vain, mutta eipä haitannut. Peto tai Roisto (en nyt muista kumpi...) voitti, joten serti siirtyi Nipsulle :) Nipsun molemmat agisertit ovat nyt näitä säälisertejä, mutta minkäs teet ;) Kolmatta saadaan yrittää sitten elokuussa 2011.

Nipen eka rata

Toinen rata oli osittain eka toiseen suuntaan. Ei tuntunut enää ensimmäisen jälkeen yhtään pahalta. Nipsun kanssa lähtikin ihan kivasti liikkeelle, mutta sitten jäin takaakiertokohdassa uneksimaan ja Nipsu livahti hypyn väärältä puolelta. Sen jälkeen ohjaaminen vähän lössähti ja otettiin vielä kielto putkelta. Puomilla Nipsu tuli sitten ensimmäistä kertaa ikinä ihan törkeästi läpi! Se on tosiaan muutaman kerran vapauttanut itsensä ilman lupaa, mutta nyt se ei edes pysähtynyt. Hämäännyin niin, etten hetkeen edes osannut tehdä mitään. Meinasin jo poistua Nipsun moittimisen jälkeen radalta, mutta hoksasin sitten palata ottamaan puomin uudestaan, kun siihen kerran oli tuomarinpuhuttelussa lupa annettu. Kontakteilta lähtemisiä pitää kyllä nyt treenata ahkerasti, että saadaan ne toimimaan tarkemmin. Mulla on vähän liian selkärangassa lähteä liikkeelle yhtäaikaa vapautuksen kanssa, ja Nipsu on selvästi alkanut oppia ja aavistaa, milloin vapaa-sana on tulossa. Pitää siis yrittää rikkoa kaavaa. Treeneissä pystynkin tekemään kaikennäköistä, mutta hektisemmässä kisatilanteessa se sama tyyli puskee aina väkisin esiin. Nyt tilannetta pahentaa vielä se, että ollaan kisattu oikeastaan enemmän kuin treenattu.

Nipen toka rata

Tuitun kanssa tämmöinen rata olisi pitänyt olla läpihuutojuttu, mutta vedettiin sitten ihan läskiksi :D Lähtö oli todella nihkeä ja pujottelusta ei meinannut tulla mitään. Onneksi mennään huomenna uudestaan Laiokselle katsomaan, onko kropassa vieläkin jotain häikkää, sillä luulen, että tuo maan nuuskiminen oli sijaistoimintoa. Joko pujottelu tuntuu siitä vähän ikävältä, tai sitten se varoi varmuuden vuoksi, kun pujottelu on tuntunut ikävältä. Meinasin jo jättää koko radan siihen, mutta kolmannella yrityksellä Tuittu pujotteli ihan ok. Tästä vähän matkaa sujui ihan kivasti, mutta sitten Tuittu tuli ohi putkesta, enkä viitsinyt korjata. Olin jo katsovani, että se meni sinne, mutta lähtikin perääni ihan putken suulta. Takakulman hypyt taidettiin mennä kaikki väärin päin... Olin jo itsekin ihan kuutamolla, että mistä suunnasta mikin piti hypätä :D Loppu taas ihan ok. Mutta oli kyllä taas maalissa semmoinen olo, että enhän mä osaa ohjata mun parasta pientä mustaa koiraa enää ollenkaan. Onneksi Tuittu ei varmaan tajunnut, miten persiilleen meni, vaan touhusi palkkakipponsa kanssa ilmeisen tyytyväisenä :)

Tuitun rata

Hyppäri näytti Nipsun kannalta kamalalta. Alussa neljän hypyn siksakki ja lopussa suoran putken jälkeen kolmen hypyn samanlainen... Koska ne takaaleikkaukset ovat vieläkin siellä treenilistalla, päätiin vääntää valsseilla. Nipsun jaksamiselle tämä toinen kisapäivä ja kuudes rata oli liikaa ja se oli selvästi jo väsynyt. Tässä tapauksessa väsymys ei näy niinkään vauhdin hidastumisena, vaan lähinnä päinvastoin, höystettynä hirveällä räkytyksellä ja keskittymättömyydellä. Otin sen vastaan kakkosen takaa valssilla ja se tuli aika hirveää kyytiä. Sain kuitenkin ekat siksakit menemään. Putken jälkeen Nipsu pääsi kaarrottamaan ja tuli kepeille väärältä puolen sisään. Seuraavan suoran putken jälkeen mun piti takaaleikata hypyllä, mutta Nipsu jäi vaan pyörimään ja räkyttämään. Sitten päästiin taas muutama este, kunnes myöhästyin takaakierrosta. Loppusiksakkeja en jaksanut enää edes yrittää ja jatkettiin putkelta suoraan maaliin.

Tuitun kanssa sen sijaan ehdin tehdä kaiken, mitä piti, vaikka jalat painoivat jo ihan hulluna. Lopussa oli iskeä jo uskonpuute, mutta jollain sinnillä menin vääntämään sen viimeisenkin valssin. Samassa takaakierrossa, jota en Nipsulla saanut ohjattua, Tuittu meinasi kiertää koko hypyn. Sain sen juuri ja juuri pidettyä hypyn takana, joten selvittiin kiepsahduksesta pelkällä ajan menetyksellä. Aika riitti neljänteen sijaan.