Sunnuntaina se koitti. Äitienpäivä. Nipsun paluu kisaradoille.

Mahtava ilma. Hyvä kisapaikka, loistava pohja. Aika hienoa. Kunnes startattiin...

Aloitettiin B-kisalla, joka oli Anders Virtasen agirata. Ihan kiva rata, muutama haastavampi kohta. Varsinkin, kun käsissä on koira, jonka toimimisesta ei ole mitään käsitystä. Tämä olikin ihan kamalaa räpellystä alusta asti. Kakkosen ennakoiva valssi venyi, kun varoin, ettei Nipsu kiellä. Nelosena olleesta aasta se juoksi ohi. Kepeille kun yritin lähettää, niin Nipsu pyöri ja räkytti jaloissa. Loppusuoralla en uskaltanut tehdä viskileikkausta, kun en uskonut Nipsun irtoavan vikoille hypyille. Tuskin olisi irronnutkaan. Kierrätin sitten pidempää reittiä niistopersjätöllä/sylivekkijaakotuksella/mikäikinäsenytoliskaan, mutta Nipsu kääntyi väärään suuntaan. (Tää oli treenattu lämppäesteillä.) Kontaktit olivat ainoa positiivinen asia. Meni hyvin puomin loppuun, vaikka jäin taakse himmailemaan. Samoin aa hyvin, vapautin liikkeessä.

Ohjasin varmaan liian varovaisesti ja kuvittelin, että Nipsu menee ja irtoaa. Mutta se oli niin kiinni mussa, ettei mitään rajaa. Vauhtikaan ei kiihtynyt kunnolla, kun se vaan kyseli. Jälkimmäisille radoille otin sitten suosiolla semmoista Tuittu-asennetta ja vein päättäväisesti. Toimi paremmin, vaan eipä meno vielä entisellään ole. Tai ei siltä ainakaan tunnu.

Henri Luomalan agirata oli helpompi. Olisi ollut kyllä ihan mentävissä. Draivi ja meininki oli parempaa, mutta puolitiehen jäi tämäkin suoritus. Alun ihmisnuoli epäonnistui ja jouduin ronkkimaan Nipsua kolmoselle. Neloselta tippui rima. Kutoselta tippui rima. Puomi oli hidas. Puomin jälkeen hypystä ohi. Samalta hypyltä tippui rima. Vapautin puomilta ja aalta nopeasti. Loppusuoran keinulla vedätin reilusti ja Nipsu tuli pysähtymättä läpi. Lopetin tähän, kävin tekemässä keinun harkkaesteillä (jossa tietty kesti saman vedätyksen) ja palkkasin. Kepeille lähti nyt paremmin, jos jotain hyvää.

Luomalan hyppärille sitten vaan lisää asennetta peliin. Ohjauksissa päädyin silti varmoihin valintoihin ja hypyt annoin tehdä rauhassa. Hyppyhässäkkä ennen keppejä levisi ja keppien suuntakin oli vähän hakusessa. Siitä eteenpäin ihan kivasti. Tehoja saisi enemmän irti, kun voisi ja uskaltaisi lähettää ja mennä, mutta näillä eväillä pitää olla ihan tyytyväinen. Loppusuoralla sentään löytyi jo vauhtiakin. 0-voitto ja hyppysertikin olivat tietty ihan kiva juttu ;) Balsamia haavoille ja toivoa tulevaan.

Nipsun nolla

Ai niin. Agiratojen ja hyppärin välissä oli pitkä tauko ja ehdittiin vähän puuhailla Luun kanssa viereisellä hiekkakentällä. Tehtiin seuraamista, joka ei edelleenkään kovin hyvää. Maahanmeno ja seisominen onnistuivat muistaakseni kerrasta tällä kertaa. Luoksetulon eteentuloja hinkattiin tolpankierrolla. Jäi joka kerta ensin liian kauas. Palkkasin välillä vauhdista jalkojen välistä. Kaukojakin taidettiin temppuilla.

Kahdella lämppähypyllä treenattiin päällejuoksua niin, että toiselle takaakierto ja siitä päällejuoksulla sivusuunnassa mukaan. Toimi!!! Lähestymissuunta oli toki helpompi, kun tultiin suoraan edestä.