Pimeä, märkä ja synkkä marraskuu loppui eilen. Kovin talviselta ei näytä näin joulukuussakaan, mutta ainakin aamulla maa oli sentään jäässä. Kyllä se tästä.

Luulla oli eilen vielä lepo- ja remmipäivä, mutta pakko oli tehdä vähän kaukoja iltalenkin yhteydessä. Bongasin taas uuden valaistun kentän :) Tehtiin sekä tekniikkaa lelun kanssa että kisamaisia sarjoja. Jälkimmäisessä vaan liikkuu ja menee vinoon. Tein jonkun pidemmän sarjan ja Luu oli loppujen lopuksi jo ihan hornan tuutissa lähtöpaikasta... Asenne oli hyvä. Kisamaisessakin jopa ennakoi vaihtoja. (Mikä on tässä tapauksessa ihan positiivinen ongelma.)

Tuittukin teki kaukoja ja liikkeestä istumisen. Kaukoissa se oli harvinaisen järkevä. Steppaili toki ja teki maahan-istua seisomisen kautta. On vaan niin kovin levottomat pikkutassut. Istuminen oli ihan hyvä.

Sitten Nipen kanssa valkkuryhmän treeneihin. Teemana oli rata ja Outi toi semmoisen tuoreena Oreniuksen treeneistä TopTeam -leiriltä. Meitä oli vain kolme, joten saatiin ainakin treenata tarpeeksemme. Tehtiin pari kymmenen minuutin kierrosta ja lopuksi 0-kierros. Oli muutama tosi vaikea kohta, joita piti yrittää kerta jos toinenkin. Nipsu tuntui aika liukkaalta, mutta itse taas olin jotenkin jähmeä. Olin koko ajan myöhässä ja jäin jumittamaan, kun radalla olisi pitänyt nimenomaan ohjata ja mennä jo.

Alussa piti säätää välistävetoa, jossa en osannut liikkua tarpeeksi. Saatiin Nipsun linja sujuvaksi, mutta itsestä se tuntui aina jotenkin kömpelöltä ja hasardilta. Sitten piti vetää koira linjalla olevan ansahypyn ohi. Olin varma, että saan Nipsun ihan puolivalssilla, kun se ei ole niin estehakuinen. Ekalla kerralla sainkin, mutta muuten alku tökki ja linjat levisivät. Seuraavalla se sitten bongasi ansan. Kerran yritin vekkiä edelliselle hypylle, mutta sitten olin vuoden myöhässä jatkossa. Piti sitten tehdä tähän se muidenkin käyttämä vastakäännös. Vai oisko se ollut flippi...? Se saatiin toimimaan ihan hyvin. Seuraavan hypyn kieputuksen vaihdoin vielä sylivekkijaakotuksesta pyöritykseksi. Vältän niitä jostain syystä aina, mutta tässä toimi kyllä kivasti.

Puomin jälkeen oli kaksi hyppyä, joista ekalle valssi ja toiselle takaakierto-päällejuoksu. Päällejuoksuun en meinannut millään ehtiä, kun en saanut itseäni valssista liikkeelle. Eikä Nipsukaan oikein tullut päällejuoksuun, joten palkkasin sen pari kertaa. Lopulta sekin alkoi sujua.

Putkesta putkeen meno oli luonnollisesti vaikeaa, mutta siinä riitti, kun rytmitin oman liikkeeni paremmin. Keppien jälkeen (tää kohta oli sovellus, kun meillä ei ollut tarpeeksi hyppyjä alkuperäiseen) tuli yllättäviä vaikeuksia, kun Nipsu irtoili vähän mihin sattuu. Tai siis ei niin erikoisiin paikkoihin normikoiran näkökulmasta, mutta Nipsu on Nipsu ;) Erikoisin oli, kun yritin kääntää sitä kepeiltä 180 astetta takaisinpäin renkaalle, niin se ampaisi renkaan sivussa ja takana olevaan putkeen. Tätä kun hinkattiin, niin se alkoi myös himmailla keppien loppua (ennakoi sitä kääntymistä...?), ja kun varmistelin keppejä, kääntäminen sen kuin vaikeutui. Tässä olisi lisäksi pitänyt päästä itse liikkeelle, sillä parin esteen päästä piti taas kääntää pois ansaesteeltä. Sinnekin Nipsu irtosi pari kertaa. Jotenkin tämäkin saatiin menemään, ja loppuun sain tehtyä jopa parit persjätöt.

Nollakierroksella päästiin hyvin puomille asti, mutta sitten hyllytin sen päällejuoksukohdan. Jatkettiin uudestaan puomilta ja mentiin nollalla loppuun. Lopussa kyllä loppui yhtäkkiä puhti aivan tyystin, keppien jälkeinen kohta meni kaarrottaen ja persjätöt jäivät tekemättä. No, plan b toimi myös ;) Rata ei ollut edes kamalan pitkä, mutta lähdettiin tekemään sitä vain pienen hengähdystauon jälkeen, joten taisi edellinen kierros vähän painaa. Muutenkin oli aika rankka rata mennä, kun koko ajan piti ohjata tarkasti, mutta liikkua lujaa.