Aamupäivällä käytiin SDP:llä agiliitelemässä. Saatiin taas olla keskenämme koko isossa hallissa... Mitä ne muut ihmiset oikein tekee sunnuntaisin, jos eivät treenaa? ;) Ehkä ne eivät vaan osaa nauttia siitä, että ajaa sunnuntaiaamuna hallille, kävelee puoli tuntia asfalttiteitä vesisateessa, treenaa kaikkia hankalia juttuja, lenkkeilee taas puoli tuntia edelleen vesisateessa ja ajaa kotiin auto täynnä märkiä koiria ja vaatteita.

Luun treenisuunnitelmassa oli serpentiiniä, Takkujen kisojen hankalaa aloitusta ja ehkä vähän kepeillemenoja. Lipsuin, kun kentällä oli vielä numeroituna edellispäivän Anna Oreniuksen treenirata. Tutustuin siihen jotenkuten ja oli pakko kokeilla sitä pätkissä. Ei hinkutettu mitään ja skipattiin suosiolla vaikeimmat kohdat, mutta tehtiin alkua ja paria pätkää. Alkuun kokeilin pariakin vaihtoehtoa. Ihmisnuoli muurilla ja sylkkäri (edelleen) menevät treenilistalle. Sivuirrotus muurille ja valssi seuraavalle hypylle toimivat paremmin. Takaaleikkaus okserilla onnistui! Peräradan hässäkässä tehtiin onnistuneesti pari viskileikkausta :)

Sitten oli pakko hajottaa rata ja rakentaa se serpentiini. Laitoin neljä hyppyä eri korkuisilla (50-65 cm) rimoilla, yhdessä hypyssä tuplarima (eli littana okseri). Helpotin sen verran, että aloitin lähettämällä takaakiertoon, jolloin sain hyvän etumatkan. Ensin palkkailin ekan hypyn päällejuoksua tiputtamalla lelun maahan. Sitten tehtiin koko riviä, mutta palkkailin väillä myös kesken "radan". Tuplahypyn Luu hajotti kerran molempiin suuntiin mennessä, mutta sen jälkeen hyppäsi sen huolella. Muuten tippui muutaman kerran eka tai vika rima, kerran Luu tuli vikasta ohi. Kun pääsin ekalta hypyltä hyvin liikkeelle, ehdin kyllä hyvin edelle ja silloin ohjaaminen onnistui. Luu on vaan edelleen todella herkkä sen suhteen, että jos olen yhtään myöhässä ohjauksen kanssa, se ei kyllä seivaa, vaan menee sitten ohi tai roiskii riman. Tämä on asia, johon haluaisin vähän pelivaraa, joten harjoitukset jatkuvat. Vasemmalle meno oli ainakin mulle vaikeampaa, siinä en jotenkin päässyt niin hyvin edelle. Mutta onnistuneetkin versiot saatiin molempiin suuntiin tehtyä.

Rankkojen hyppelyiden jälkeen Luu sai hengähtää hetken ja Tuittu höntsäili lyhyesti puomia, putkia ja keppejä.

Luu teki lopuksi vielä pari keppien sisäänmenoa vauhdista. Ja samalla riman yli hyppäämistä. Eli hyppy-kepit suora reilusti vedättäen, käskytin keppejä jo ennen hyppyä. Tämän se teki tosi hyvin. Ekalla kertaa kuului kamalaa murinaa, kun joutui tekemään kovasti töitä taipuakseen kepeille, toisella kerralla (joka näkyy videollakin) meni jo rauhallisemmin. Kolmas hyppy vielä niin, että palkkasin ennen keppejä.

Olen taas vaihteeksi koittanut löytää Luun kanssa treenaamiseen uutta iloisempaa asennetta. Totaalisia turhautumisia tulee aina tasaisin väliajoin, mutta olen alkanut hyväksyä, että tää nyt vaan on tätä. Voi olla, etten saa Luuta koskaan toimimaan ja sen potentiaali jää käyttämättä, mutta sitten se vaan jää. Yritetään nauttia edes niistä pienistä onnistumisen rippeistä. Vaikka se ei koskaan olisi "tosi jees", niin se on "ihan jees" ;)

Luun serpentiinitreeni