Luu se hanskaa nämä pienet metsäneläimet! Tänään oli kivan lämmin, mutta ällöttävän märkä keli. Pitihän sitä jotain touhua bordercollielle kehitellä, joten käytiin sitten koululla leikkimässä.

Maa oli ikävän jäinen, mutta löysin vähän lumisemman ja pehmeämmän kohdan, jossa uskallettiin tehdä stoppeja. Testailin ja totesin asian, jonka olen ollut jo huomaavinanikin. Luu ennakoi stoppeja. Ja se ei ennakoi hidastamalla tai tekemällä omatoimisia pysähdyksiä (paitsi joskus tosi harvoin), vaan se ennakoi tekemällä pupuloikkia. Kun kutsun sen kierrolta luokse tai huudan jessiä, se juoksee. Kun en sano mitään, se pupuloikkii ja odottaa "toppia". Niin, ja jos se tekee stopin pupuloikasta, se ei pysty tekemään sitä niin hyvin kuin juoksusta. Kun tämä ongelma oli pakko myöntää, aloin hankkiutua siitä eroon. Kokeilin, josko vain palkkaisi sen vauhdista niillä pupuloikkakierroillakin. Tein niin muutaman kierroksen ilman mitään vaikutusta, samat loikat. Otin väliin yhden, jossa huusin jessiä ja tiputin lelun esiin, jolloin Luu juoksi. Sen jälkeen olin taas hiljaa, jolloin Luu pupuloikki. Sitten en enää viitsinyt juoksuttaa sitä, kun se oli kiertänyt puuta aika monta kertaa ja läähätti jo.

Ja Luun ennakointihan on ihan luonnollista, koska palkatessa olen huutanut jessiä ja stopatessa odottanut hiljaa. Jatkan peiliin katsomista ja treenaamista. Onneksi en ole liittänyt stoppeja vielä luoksetuloon, joten en ole ehtinyt pilata sitä :D

Sitten noutoa. Ensin vauhtipalkkauksia niin, että Luu sai hakea kapulaa tolppaa kiertämällä. Otti ja piti nätisti. Sitten tuonteja istumisesta, kapula valmiiksi suussa. (Piti kyllä laittaa kapula maahan, mutta näköjään unohdin.) En keksinyt sopivaa ohjuria, mutta tein lumesta matalan vallin. Luu istui sen päälle. Tehtiin kai kolme yritystä niin, että Luu tuli aina ensin pienesti vinoon. Kun sitten jätin sen niille sijoilleen istumaan, pakitin muutaman askeleen ja kutsuin uudestaan, se tuli suoraan. Hmmm. Jätettiin tämä tähän, jatketaan sitten jossain, missä voidaan käyttää taas ohjuria apuna. Mutta ei korjannut otetta yhtä ainutta kertaa :)

Ja kaukoja. Ehkä nääkin vielä tästä. Treenaaminen tuntuu kummasti auttavan :) Aletaan saada onnistumisia jo avo-luokan etäisyydellä, joten eiköhän nämä sen puolesta ehditä saada kuntoon. Jotain uutta voi toki ilmetä. Tein sekä istuja että kurreja ehkä 50-50. Istuissa ei tullut kämmentä varmaan kertaakaan, eikä kurrekaan ollut tänään erityisen innokas moikkailemaan. Teki silti ihan hyviä pomppuja. Palkkailin jopa maahanmenojakin välillä.

Lopuksi seuraamista, pitempää pätkää namit kädessä. Ensin vasemmassa, jossa härkki jonkin verran. Toinen pätkä vielä namit oikeassa kädessä, joka oli ihan hyvää. Heti meinasi laskea päätä, mutta tarjosi parempaakin. Yritys pysyi nyt hyvänä, eikä lannistunut pidemmästäkään pätkästä. Loppupalkaksi sai hakea narupallon, joka oltiin jätetty kentän reunalle odottelemaan.

Luu oli aika suloinen, kun se oli ihan märkä ja tukka pörrössä. Ja pieni niin tosissaan taas hommissa. Se on vaan niin semmoinen... hassu. Lopuksi leikittiin vähän narupallolla ja Luu sai esittää hurjaa temppurepertuaariaan. Sehän siis tarjoaa yleensä joko maahanmenoa, peruuttamista tai peruuttamista ja maahanmenoa :D Siinä peruutellessaan ja palloa kyttäillessään sillä oli yhtäkkiä ihan Toivo-papan ilme. Niissä ei äkkikatsomalta ihan hirveästi ole samaa näköä, mutta välillä pilkahtelee tuommoisia. Hauskaa.