Perjantaina oli vapaapäivä, joten aamusta käytiin metsälenkillä, iltapäivällä tokotreenailemassa ja illalla vielä agitreenailemassa. Tokoteltiin tällä kertaa tuolla toisella lähikentällä. Kiva, kun löytyy valinnanvaraa ihan muutaman sadan metrin säteellä kotiovesta :)

Luu aloitti taas seuraamisella ja keskittyi aluksi aika huonosti. Ei meinattu millään saada hyvää pätkää aikaiseksi, mutta ensimmäisen lelutuokion jälkeen parani. Ehkä olisi pitänyt viritellä alkuun vähän paremmin...? Luu on kyllä yleensä niin lahna, että mulla on tapana hetsata sitä ihan kunnolla ennen treeniä :D (Tai sitten ei.) Saatiin jopa pari musta ihan hyväntuntuista pätkää. Tarvis kyllä päästä taas raadin eteen arvosteltavaksi...

Kuvitusta parin viikon takaa (kuvat Lea Nissinen):

Olenko minä iso vai bordercollieni vähän pieni??? Tutut tietävät vastauksen :D

On tää reenaaminen vaan aika hianoo hommaa!!!

Seuraamista hinkattiin aika kauan (välillä leikkien). Sitten taidettiin tehdä merkkiä, joka on edelleen aika jees. Otin taas pari ihan lähetyksen kanssakin ja menee kaukaakin aika hyvälle paikalle.

Ja välillä Tuittu, jonka treenisuunnitelman vaihdoin lennosta, kun unohdin sen kissanruokapalkan jääkaappiin. Päätinkin tehdä sitten vain namihinkkauksia. Ensin naksuttelin ruudun paikkaa. Vähän huonoa yrittämistä, mutta sinne päin. Mutta on se vaan jännä, että monen onnistuneen toistonkin jälkeen Tuittu saattaa yhtäkkiä alkaa tarjota kulmamerkkejä..?!

Seuraamisessa jäätiin jankkaamaan paikallaan käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Mulla paloi käämit, kun ne oli niin hirveitä. Parilla pakotteella ja ahkeralla palkkaamisella sain Tuitun työskentelemään aavistuksen paremmin, mutta ei niistä varmaan hyviä saa enää ikinä. Ehkä mun pitäisi vaan suosiolla luovuttaa ja keskittyä seuraamisessa pelkästään kontaktiin ja asenteeseen. Niinhän olen jo päättänytkin, mutta välillä hairahdun hienosäätämään...

Sitten vielä kaukoja. Parit helpot vaihdot kauempaa ja sitä I-S-vaihtoa läheltä. Näissä ei tainnut olla mitään erikoista. Tuitun kanssa ei tehty muuta, kun ei ollut sen kanssa paras mahdollinen fiilis.

Luu pääsi vielä vähän kiertämään lyhtytolppaa ja tekemään muutaman I-M-I-kaukon. Samaan aikaan kentän päällä pörräsi kauko-ohjattava lentsikka, mutta Luu ei tainnut edes huomata sitä. Ihan hyvä häiriö! Kiertoja tehtiin nyt vaan vauhtipalkalla. Samalla treenattiin lähtöluvan odottamista. Jätin Luun istumaan, kävin palkkailemassa ja lähetin kiertämään muutaman askeleen päästä. Ihan hyvin pysyi.

Illalla päästiin sitten Tuitun kanssa liitämään valkkuryhmän treeneihin. Teemana olisi ollut vauhti, mutta Johanna toi vaan ihan kisamittaisen (tai vähän yli) radan. Pyöritystäkin oli ihan riittämiin, mutta yritettiin toki mennä mahdollisimman lujaa ;) Tuitun kanssa tehtiin ekalla nolla, jos lasketaan siitä, miten rataan tutustuin :) Vein yhden hypyn väärältä puolelta, suunnitellusti siis. Yhdessä takaaleikkauskohdassa tuli kyllä pyörähdys, enkä huomannut kysyä, olisiko Johanna antanut siitä kisoissa kiellon ;) Otettin radan alkukin uudestaan ja vein yhteen putkeen yleisön painostuksesta eri puolelta. No oli se ehkä parempi... Korjasin myös sen yhden hypyn, onnistui niinkin päin. Sitä takaaleikkausta otettiin muutamakin kerta. Alkoi sujua, kun tajusin viedä koiranpuoleisella kädellä ja pitää sen alhaalla. Mikä siinä onkin, että niiden käsien pitää aina huidella ties missä... Mutta saatiin kurvikin ihan minimaaliseksi. En tee Tuitun kanssa tuommoisia oikeastaan koskaan, joten siihen nähden se meni yllättävänkin hyvin. Nyt oli pakko, kun en pystynyt jättämään puomilla. Puomilta käännyttiin 180 astetta, eikä Tuittu mene loppuun ilman mua.

Meitä oli vain neljä, ja lopetettiin jopa etuajassa. Kaikille riitti ensimmäinen kierros, kun oli niin kolea ilmakin. Lopuksi tein Tuitun kanssa muutaman kerran pelkkää puomia namikipon kanssa. Ehkä kontaktitreeni olisi senkin kanssa aina välillä paikallaan, sen verran takkusi taas alas asti eteneminen.