Ei kannattaisi tehdä mitään tilastoja onnistuneista/epäonnistuneista kisoista. Mitä järkeä lähteä sadan kilometrin päähän kisaamaan, kun tietää jo lähtökohtaisesti mokaavansa?

Ensimmäisellä Saviojan agiradalla oli keskeisessä osassa aa-putki-hässäkkä, jossa piti osua kaksi kertaa aalle ja kerran putkeen. Jos ohjasi aalle tai putkeen helpomman kautta, oli seuraava hyppykuvio haastavampi. Kyseiseen kuvioon hyllääntyi monen kisaajan tie.

Me hyllytettiin Tuitun kanssa varmuuden varalta jo radan alussa, neljännellä esteellä. Mun piti viedä Tuittu keinun jälkeen twistillä hypyltä kauempaan putkenpäähän. Otin taas keinulla etumatkaa, ja Tuittu hyppäsi alastulolta sivuun. Jouduin vähän pelastelemaan, jonka seurauksena en ehtinyt twistiin. Sain Tuitun hyppäämään kolmoshypyn, mutta en enää kääntymään pois lähemmästä putkenpäästä. Se oli siinä, hitsin keinun takia. Jatkettiin rata loppuun ihan hyvällä draivilla. Kerran tuli valittua aan sijasta putki, mutta muuten ihan hyvin... Tehtiin myös yksi aika hieno tiukka kurvi. Radan perällä oli kaksi hyppyä rinnakkain niin, että siivekkeiden välissä oli tilaa ehkä 40 cm. Vähän niinkuin että koira olisi tarkoitus kierrättää sen toisen siivekkeen kautta. Pieni musta koira mahtui välistä kuitenkin ihan mainiosti :) Kunnolla vaan hanskaan ja nenästä kiinni vieden ihan siivekettä nuollen.

Hyppäri oli paaaljon helpompi, mun mielestä Annelta jopa harvinaisen suoralinjainen juoksurata. Tietäähän sen, mitä meille käy helpolla hyppärillä. Ihan hyvä nolla tempaistiin, mutta aika riitti vasta seitsemänteen sijaan, vaikka koiriakin oli alle 30. Ok, kärjessä oli Liinaa ja Toffea, nollia tuli varmaan 15 ja meidän kanssa samalla sekunnilla oli useampikin koira, joten ei se nyt niin huonosti mennyt. Ja nolla on aina nolla :)

Viimeisellä agiradalla nolla ei ollut nolla, vaikka helpoilla kuvioilla jatkettiin. Mitään ohjauksellisia ongelmia meillä ei ollutkaan, mutta otettiin sitten vitonen puomin (joka oli toiseksiviimeinen este) kontaktilta. Grrhhh! Olisikohan edellisestä jotain pari vuotta...? Oireet ovat kyllä enteilleet kontaktipakan hajoamista pitikin talvea, mutta nyt se taitaa olla ihan oikeasti totta. Voi kurjuuksien kurjuus. Pääsiäisenä on tarkoitus ryykäistä kuusi starttia, mutta sen jälkeen pidetään ainakin muutaman viikon kisatauko. Täytynee ottaa kontaktit silloin tehosyyniin ja toivoa, jos se riittäisi. Kontaktisysteemillämme pitäisi vaan saada tehtyä tarpeeksi treenitoistoja kisojen väliin. Nyt ollaan kisattu niin tiuhaan, että hajoaminen saattaa selittyä (ja korjaantua?) ihan sillä.