Tänään treffattiin jälki- ja tokotreenien merkeissä Katin, Maijun ja Tainan kanssa.

Ensin jälkeä Sääksjärvellä. Taina talloi Luulle jäljen. Vanheni tunnin. Kolme keppiä, lopullinen pituus jäi selvittämättä. Alku lähti ihan hyvin, muutaman metrin janallakin oikeaan suuntaan (vasuriin). Eka keppi nousi hyvin. Sitten Luu alkoi selvästi väsyä ja läähätellä, eikä mulla ollut sille vettä mukana. Se pysähtyi jopa itse pari kertaa vetämään henkeä, jonka jälkeen jaksoi taas jatkaa paremmin. Toinen keppi löytyi hauskasti juuri tämmöisessä kohdassa.

Ilmeisesti jäljen loppupuolella hukattiin sitten jälki hakkuualueella. Voimakas tuuli painoi ehkä jälkeä aukealla sivuun. Musta alkoi tuntua, että nyt ollaan vähän hukassa ja kysyin Tainalta, ollaanko enää jäljellä. Taina kehotti vaan jatkamaan. Oltiin siis siinä jo harhauduttu, mutta Taina ajatteli, että Luu olisi voinut vielä napata jäljen sieltä suunnasta. No, ei napannut, vaan alkoi vetää mua mihin sattuu. Näytti välillä aina muka olevan jäljellä, jolloin menin perässä. Kun lopulta tajusin, että ollaan hukattu jälki lopullisesti, huomasin, että ollaan hukattu kaikki muukin. Muu porukka oli jäänyt, suuntavaisto oli sekaisin ja puhelin autossa... En tiennyt YHTÄÄN, mihin suuntaan lähteä. Annoin sitten vaan Luun viedä. Kannatti luottaa koiraan, kohta päädyttiin tutulle autoille johtavalle polulle. Tosin aika eksoottisesta suunnasta jäljen kulku huomoiden. Sitten vaan äkkiä autolle soittamaan huolestuneelle ja metsässä huutelevalle porukalle, että täällä me ollaan...

Mitä opimme? Kolme jälkitreeniä viikon sisään talvitauon jälkeen on vähän liikaa. Koiralla pitää olla varsinkin näin lämpimällä kelillä vettä mukana. Läähätyksissään ja väsyneenä ei jaksa tehdä nenähommia, eikä tsempata haasteellisissa paikoissa. Liian kuivana kuono ei edes haista. Puhelin pidetään metsässä mukana. Ja se suuntavaisto ois kiva juttu, mutta mitenköhän semmoiseksi muuttuisi... ;)

Jälkimetsästä jatkettiin Tallille tokoilemaan.

Alkuun tehtiin paikallaolot, ensin makuu ja sitten istuminen. Nää ok, ei moitittavaa.

Luu teki yllätyksellisen kisamaisen setin. Pyysin neljä liikettä yllärihäiriöillä. Eka ilman mitään erikoista.

Saatiin alkuun tunnari. Kapulat ringissä. Vähän levoton haistelu, vaihtoi hassusti suuntaa kesken ringin. Ei tainnut varsinaisesti ohittaa omaa.

Ohjattu, vasen. Tässä yllärinä nameilla houkuttelua Luun palauttaessa. Ja yllärinä Luu meni tähän ihan kympillä! :D Häiriö tuli niin puskista (ei olla vastaavia tehty), että se ei varmaan itsekään tajunnut tiputtuvansa kapulan ja nappaavansa namin Katin kädestä... Tää(kin) meni kerrasta jakeluun ja seuraavalla palautti hyvin.

Ruutu. Kati lähetti merkiltä ruutuun ja Luu lähti... Olipa nyt vallatonta! Näitä on kyllä tehty ennenkin, mutta näihin se menee jostain syystä tosi helposti. Lopulta itse liike ihan ok, tosin meni ruudussa ihan takarajalle.

Idari, I-M-S. Ei istunut ekalla, voi pee! Uusinnalla asennot oikein. Vikalta suoralta Taina ja Kati yrittivät saada Luun seuraamaan mun tehdessä kävelyä. Tähän ei mennyt, vaan oli tarkkana.

Lopuksi tein vielä hyppynoutoa ja metallin palautuksia erikseen. Plääh, ihan ok, mutta ei ne taida sen kummemmiksi tulla.

Tunnaria rivinä. Ei ois malttanut aloittaa reunasta. Kokeilin sitten kerran (taas...), montako kertaa voin vaan kutsua pois ja lähettää uudestaan. Oisko ollut jo viides tai kuudes kerta, kun sitten koukkasi vasempaan reunaan aloittamaan :) Voiskohan tässäkin pikku hiljaa luottaa siihen, että se kyllä tietää, miten pitäisi tehdä...

Ja muutamat kaukot. Nää meni kivasti :)