Viikonloppuna kisattiin historian ensimmäisissä EO-karsintakisoissa. Toisaalta tuntui siltä, että on osallistumassa vain kalliisiin epiksiin, mutta toisaalta halusin ihan periaatteestakin osallistua ja tukea sitä, että yritetään kehittää jotain uutta. Ajatus isojen kisojen tunnelmasta ja kokemuksesta houkutti, mutta se näistä kisoista valitettavasti jäi puuttumaan, varsinkin minipäivänä. Omalta osaltani tosin tulostaso oli arvokisojen linjaa, joten siinä mielessä osui maaliin. Syyttäisin silti tässä tapauksessa enemmän pitkää taukoa ja tuntumaan puutetta.
Lauantai oli siis Nipsun päivä. Oltiin kisattu (ja tehty siis aksaa ylipäätään) viimeksi kuukautta aikaisemmin. Nipsu meni ihan kivasti, mutta itseltäni oli kyllä rytmi hukassa. Vasta viimeisellä radalla alkoi tuntui pätkittäin siltä miltä pitäisikin.
Eka rata hyllytettiin heti alkuun. 2-3-väli ei ollut ihan optimi pakkovalssiin, mutta ajattelin saavani Nipsun tyrkättyä takaakiertoon. No, en saanut jalkoja tarpeeksi ajoissa liikkeelle ja sehän oli sitten siinä. Puomikin oli tällä radalla tosi huono.
Hyppäri oli kunnon taistelunolla. En löytänyt kunnolla rytmiä, olin myöhässä ja varsinkin keppejä edeltävä kohta valui tosi pahasti. Mutta nolla kuitenkin ja jotain pisteitäkin tuli. Oltiin neljänsiä tällä radalla.
Viimeisellä radalla olisi siis pitänyt tehdä nolla, mutta itseäni voin taputtaa olalle siitä, että en lähtenyt varmistelemaan. Päätin tehdä kepeillemenon riskimmällä vaihtoehdolla. Nyt se ei kannattanut, mutta olen sitä mieltä, että jos niitä riskejä ei tässä vaiheessa koiran uraa uskalla ottaa, niin yhtä hyvin voi heittää hanskat tiskiin. Tällä radalla Nipsu päätti sitten mennä puomin läpi ja aastakin sain sen vielä huonolla ohjauksella ohi.
Karsintojen menolippu jäi lopulta vain pisteen päähän, ja se olisi ollut ihan kiva saada. Mutta nyt meni näin.
Ja sunnuntaina takaisin Luun kanssa. Sen kanssa oli vielä enemmän episfiilis, koska tiesi, ettei oikein ole mitään saavutettavaa. Hyviä ratoja oli toki toiveena saada aikaan, mutta tässä tapauksessa tauko näkyy ohjaajan lisäksi sen verran koirassakin, että meni sirkusnumeron puolelle.
Ekalla radalla sattui vähän kaikkea. Ei taida olla tarvetta eritellä sen enempää :D Joskus ne nollat on niiin lähellä...! Ja joskus ei.
Hyppärin alussa olisi pitänyt kääntyillä, mutta en saanut Luuhun mitään otetta. Kepeiltä eteenpäin sentään päästiin johonkin yhteisymmärrykseen ja selvitettiin loppurata. Eikä yhtään rimaa tälläkään radalla!
Viimeisellä radalla Luu oli ilmeisesti jo vähän väsynyt (katoaako kisapäivärutiini näin nopeasti..?), koska se taantui sellaiseen keskittymättömään mielentilaan, mihin ei ole kyllä vajonnut sitten ihan vähään aikaan. Kykeni siis lähinnä pyörimään ja huutamaan. Tästä ei jäänyt kovin hyvä fiilis, mutta hyvää olivat sentään kepeillemeno, puomi ja lopun leikkaus ja irtoaminen.
Syy sai käydä hallissa pariin kertaan hengailemassa ja treenaamassa. Vikan radan aikana päästiin jo ykköskentällekin ja tehtiin ainakin seuraamista, sivulletuloja, jääviä, takapalkkaa ja noutojuttuja. Syy oli jo vähän väsyneen oloinen, mutta keskittyi kivasti. Sitten roikotin sitä kentän laidalla ja yritin voittaa väsytystaistelun. Muutaman protestikohtauksen jälkeen se saattoi ehkä rauhoittua vähäsen.
Kommentit