Tai fakta on ainakin, että jos ei treenaa, ei voi mitään oppiakaan. Keskiviikkoiltana käväistiin taas navetalla, tällä kertaa Katin, Svanten ja Inton kanssa. Tuitun kanssa päästään perjantaina valmennusryhmän treeneihin, joten sen kanssa en vieläkään tehnyt mitään. Tuittu kyllä osallistui treenaamiseen varsin aktiviisisti onnistumalla olemaan keskellä rataa useampaankin otteeseen, vaikkei se näyttänyt missään vaiheessa edes liikkuvan. Se näytti ihan vyötiäiseltä lyllertäessään pitkin hallia pomppansa kanssa.

Nipsun kanssa tehtiin ensin puomia, jolla alkaa ihan oikeasti huomata edistystä. Löysällä en voi vieläkään hihnaa pitää, mutta hyvin pieni jarrutus alkaa riittää. Tehtiin myös pari kertaa keinua niin, että kiivetytin Nipsun keinun päähän asti, heiluttelin vähän, laskin pään alas ja vapautin 2on2offista lelulle.

Myös rengasta kerrattiin. Heti, kun mukaan saa vähän vauhtia (esim. yhden esteen kautta), Nipsu hakee rengasta ihan hyvin. Nollavauhdista menee hyörimiseksi ja säätämiseksi.

Sitten kokeiltiin hyppyneliötä, jonka Kati rakensi sunnuntain kisoista "inspiroituneena". Nipsu teki Intot ja kaarrotti ulkokulman kierrossa ansana olleelle hypylle. Kun otin vähän paremmin haltuun, kuvio meni ihan ok, joskin se ulkokaarros oli edelleen aika ruma.

Lopuksi yritettiin treenata saksalaista... Ilmeisesti shetlantilainen ja saksalainen eivät vaan sovi yhteen, koska siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Ongelmaksi muodostui se, että Nipsu ei hakenut takaakierrolla hyppyä, vaan lähti ohittamaan sitä liikkeeni mukana. Yritettiin tätä helpottaen ja vähän rumasti sanomallakin (kun tietyt pelisäännöt on tehty selväksi, niitä pitäisi pienen söpön sheltinkin noudattaa), mutta lopulta päätin jättää asian hautumaan. Katsotaan sitten vaikka parin vuoden päästä :D

Tuossa lopussa Nipsu kävi jo kyllä semmoisilla kierroksilla, että vähän hirvittää, mitä tulevaisuus esim. kisailun myötä tuo tullessaan. Mua on aina vähän huolettanut Nipsun luonteessa se, miten se pystyy stressaavissa tilanteissa rauhoittumaan ja pitämään päänsä kasassa, kun kierrokset nousevat. Toistaiseksi esim. lähtötilanteissa se on kyllä täysin cool ja toisaalta rauhoittuu aika pian treenien jälkeen. Mutta kertoohan sekin jotain, että kun menen tekemään harjoitusta ja aion laskea riman maksikorkeudesta minikorkeuteen, samainen koira ehtii hyppäämään sen maksikorkuisen n. viisi kertaa edestakaisin...