Lähdettiin Laukaaseen jo hyvissä ajoin perjantaina. Käytiin ilmoittautumassa ja pystytettiin leiri. Kisapaikka näytti kivalta, mutta alkuilta paljasti yhden ikävän puolen - mäkäräiset :/ Niitä oli paljon ja häiritsivät koiria. Treenailin vähän kaukoja ja alkuun pelkkä jääminen oli Luulle hankalaa. Löysi onneksi sisupussiasennetta, kun vaan jatkettiin tekemistä.

Yöksi mentiin Minnan "hotelliin". Syyllä oli illalla vähän virtaa, mutta nukkui onneksi yön ihan hyvin.

Luu oli numerolla 17. Olin ajatellut poikkeuksellisesti tehdä sen kanssa vähän normaalia enemmän ennen kehää, koska se on tuntunut viime treeneissä turhan nihkeältä. Aamu kuluikin lopulta yllättävän nopeasti, enkä ehtinyt lenkin jälkeen tehdä juuri mitään.

Paikallaolot tehtiin ensin. Tässä hirvittivät ne mäkäräiset, jotka häiritsivät useampaa koiraa. Luulla kun on nyt taustalla muutenkin ikäviä mielleyhtymiä paikallaolosta ja jossain määrin myös ötököistä :/ Olin ihan hirvittävän ylpeä siitä, miten reippaasti se sitten istui paikallaan! <3

Kehä 1:

Paikkaistuminen 10 - Istui palatessakin reippaasti ja ryhdikkäästi :)

Makuu ja luoksetulo 7,5 - Hyvin maahan ja ihan ok luokse. Kerran makuun aikana kääntyi katsomaan kylkeään (mäkäräiset...) ja sen yhteydessä valahti lonkalle.

Kehä 2:

Kaukot 6 - Kaukojen kanssa on ollut vaikeuksia ja työ on kesken, mutta noin totaalinen lamaantuminen tuli aika puskista :( Yhteensä kolme lisäkäskyä ja huonoja vaihtoja.

Luoksetulo 8 - Vähän ponneton ja huono loppu.

Z 9,5 - Tämän teki ihan hyvin, maahanmenonkin kunnolla :)

sm16_39.jpg
(Miia Toivonen)

Tunnari 9 - Nopea etsintä, vähän hidas palautus.

sm16_40.jpg
(Miia Toivonen)

sm16_42.jpg
(Miia Toivonen)

sm16_45.jpg
(Miia Toivonen)

Kehä 3:

Ruutu 7 - Todella hyvä eteenmeno! Ja ruututreenitkin kantoivat, sillä meni aika suoraviivaisesti taakse asti. Sitten vaan ennakoi maahanmenon :/ Harmillisen kallis virhe, koska teki muuten niin hyvin. (Vs. esim. MM-kisojen 7,5, kun jouduin korjaamaan...)

Ohjattu 5 - Moni koira oli sekoillut oikean kapulan kanssa. Jäi mysteeriksi miksi, mutta niin vaan Luukin lähti liikaa oikealle! Pysäytin, mutta sitten piti miettiä hetki, miten korjaan. Haettava kapula oli siinä vaiheessa vasemmalla koiran takaviistossa... Annoin sitten pelkkän noutokäskyn ja tasan Luu näytti tietävän, missä kapula on.

Kehä 4:

Kiertonouto 9 - Ihan siisti. Irrotuksessa oli vähän viivettä. Ei varsinaisesti purrut kiinni, mutta ihan kuin kapula olisi jotenkin liimaantunut suuhun :D

28542692485_d2488b3289_o.jpg
(Pauliina Havo)

sm16_48.jpg
(Miia Toivonen)

27927304893_03f11348e5_o.jpg
(Pauliina Havo)

28464857301_2522bce281_o.jpg
(Pauliina Havo)

Kehä 5:

Seuraaminen 8,5 - Tää tuntui ihan kivalta :)

sm16_60.jpg
(Miia Toivonen)

Video

Kisan (tai jo oikeastaan ekojen kehien) jälkeen mieli oli murtunut. Miksi TAAS? Miksi Luun mielentila oli yhtäkkiä noin huono? Miksi meille aina tulee ihmeellisiä työtapaturmia arvokisoissa? Pisteitä kertyi 251 ja sijoitus oli 22. Finaalipaikka jäi kolmen pisteen päähän.

Lähdin jo lauantaina Katin kyydillä kotiin, niin sain edes yhden ylimääräisen kotipäivän ennen Ranskaan lähtöä. Ei myöskään ollut pienintäkään motivaatiota jäädä katselemaan finaaleja. Ei ole myöskään ollut kummoista motivaatiota treenaamista tai ylipäätään tokoa kohtaan.

Tämän seurauksena meidät myös tiputettiin maajoukkueesta viimeiseksi varakoirakoksi, eikä siis päästä PM-kisoihin. Tätä osasin odottaa, mutta kyllä se uutinen tuntui ihan yhtä pahalta kuin kolme vuotta sitten. Osallistuttiin talvella kaikkiin viiteen karsintakokeeseen ja tehtiin kaikista 1-tulokset. Silti tämä joukkueen muuttaminen kesken kauden saa tuntemaan, että emme ansainneet paikkaamme ja meidän valintamme oli taas virhe :(

Ensi kauden karsinnat on merkattu kalenteriin, mutta niihin osallistumista en ole vielä miettinyt. Toivon, että aika tekee tehtävänsä ja jostain löytyy uskallusta ja voimia yrittää vielä, vaikka tämä systeemi tuntuu olevan omalle henkiselle kantilleni liian julma. Mulla on kuitenkin tosi hieno koira, joka ansaitsisi tilaisuutensa loistaa <3 Monta tilaisuutta ollaan jo tuhlattu, mutta näköjään joskus on mentävä sen pisimmän reitin kautta.