Lauantaina osallistuttiin Luun kanssa Liuhdon Tuulian koulutukseen. Kivan ahkerasti Katri on jaksanut järkkäillä TamSKille koulutusvierailuja, kiitos sinne!
Saatiin rata edellisiltana nähtäväksi ja katsoin heti, että 2-3 -väli on meille vaikea. Hyppy-rengas-suora ja siitä törkkäisy takaakiertoon niin, että ehtii vielä päällejuoksuun ja toiseen takaakierto-päällejuoksuun. En vaan saa Luuta jarruttamaan, jos joudun olemaan kauempana esteestä vastaanottamassa. Koitettiin pari kertaa alusta niin, että tein ihmisnuolityyppistä jarrutusta ennen rengasta. Sitten otettiin vähemmän vauhtia ja palkkailtiin jarrua ennen rengasta ja renkaan jälkeen. Kun Luu siitä huolimatta tuli ihan mun jaloille, Tuulia totesi vaan, että "Voi morjens!" :D Kun jarruista ei ollut apua, kokeiltiin sitten vaan saada sitä toimimaan taaksetörkkäisyn ajoituksella (ennen rengasta, kun laskeutuu renkaalta...). Ilman vauhtia onnistui pari kertaa, mutta ykkösen takaa ei kertaakaan. Ja lopulta alkoi lyhyemmälläkin vauhdilla tulla ohjauksesta läpi. Tämä jätettiin sitten vähän niinkuin kesken ja jatkettiin rataa.
Muu rata sujuikin paljon paremmin. Luu oli hyvin kuulolla ja keskittyi kivasti. Ja kääntyi yhdessä kohdassa valssilla ihan niinkuin kunnolla! Rikoin vastakäännöslakkoa yhdellä vastakäännöksellä, mutta se nyt oli vaan siihen kohtaan niin paikallaan. Vekkiin olisi ollut vaikeampi ehtiä. Muurin jälkeiseen kohtaan olisi voinut kokeilla persjättöä, mutta jäi kokeilematta. Kyllä se varmaan olisi ollut ihan mahdollinen, jos olisin päässyt vastakäännöksestä vielä paremmin liikkeelle, mutta takaaleikkauksella mentiin. Ja se toimi hyvin, vaikka oli vähän hankalampi kulma.
Kun Luu meni pätevästi, piti mokailla vähän itse. Kerran jäin kuuntelemaan riman rapsahdusta ja jäin ratkaisevat askeleet jälkeen aiheuttaen putkikiellon. Seuraavalla yrityksellä ehdin putkelle, mutta jarrutin juuri jossain kumirouhekerääntymässä ja lensin perseelleni. Toi matto on kyllä petollinen, kun siellä on noita liukkaita kohtia :(
Aan jälkeiseen hyppyhässäkkään olisi ollut tosi paljon vaihtoehtoja. Valssia siihen olisi ollut varmaan hyvä treenata (liikkuvat valssit on meille tosi vaikeita), mutta päädyin viskileikkaukseen. Sen kanssa piti vähän säätää ja sitten tuli pari rimaakin, mutta lopulta ihan hyvä. Seuraavat hypyt kierrätin sisäkautta, vaikka ei ehkä ollut nopein. Mutta onnistui kerrasta, joten ollaan tyytyväisiä :)
Keppien jälkeen olin vähän huolimaton ja Luu otti hämyhypyn. Tarkemmalla ohjauksella se tuli hyvin välistä. U-putkella kääntyi kerran väärin, mutta saatoin olla siinä kohdassa vähän huonosti sijoittunutkin. Kun olin selvemmin ulkokaarteen puolella, osasi kääntyä oikeaan suuntaan. Loppuratakin selvittiin kerrasta läpi. Monta monen esteen pätkään ykkösellä nollana, on sekin jotain :)
Tuuliaa jäi kaivelemaan se alku (no jäi muakin, mutta alan tottua), joten lopuksi kokeiltiin siihen vielä plan b, jotain, jolla ylipäätään selvitä. Menin kolmoselle pakkovalssiin ja sinne sain Luun vedettyä paljon kivuttomammin. Välistäveto oli vähän kökkö ja myöhässä, mutta onnistui kumminkin. Ykkösellä :)
Kivaa oli. Alkuun meinasin turhautua, mutta ei mennyt hermot, koska olin varautunut siihen, että ei päästä siitä heti eteenpäin. Meinasin juuri itse ehdottaa, että jätetään se siihen ja tehdään muuta rataa, kun Tuuliakin kehotti jatkamaan eteenpäin. Joskus on osattava luovuttaa, jotta voi kokea onnistumisen tunteita jossain muualla.
Kommentit