Olipa kiva koirailupäivä! Aamulla lähdettiin demarille aksakisoihin. Luulle luvassa kolme starttia. Tuitulle valitettavasti tassunsa takia lähinnä autossa nukkumista. Se ei kyllä järin lämppälenkeistä perusta, joten taisi olla tyytyväinen.

Maksien tuomarina oli Eija Berglund. Hämärä mielikuva aika vaikeista radoista, joka vahvistui, kun googlettelin ratapiirroksia. Tämä tietenkin kisoihin ilmoittautumisen jälkeen. Tänään todellisuus ei ollut pahimpien pelkojen kaltainen, mutta ei ne radat nyt mitään läpihuutokamaa olleet. Suorat putket eivät yleensä helpota asiaa.

Ekalla radalla meillä oli vähän onnikin myötä. Alkuun meinattiin hyllyttää jo ennen lähtölupaa. Fokusoin lähdössä Luuta keinulle ja sehän päätti bongata esteen ihan kirjaimellisesti. Sain sen onneksi kääntymään ennen ekaa hyppyä :) Tokan (suoran) putken jälkeen olin myöhässä, mutta Luu luki hankalassa kulmassa olleen hypyn. Loppusuorakin meni takelteluksi, mutta Luu otti ja hyppäsi tokavikan vähän vaikeasta kulmasta. Rima/rimoja rapsui niin, että mun piti ekana maalissa kysyä, että olikse muka nolla. Oli se!!! Soile ja Loru starttasivat juuri meitä ennen ja tekivät myös nollan. Luu meni kärkeen ja Loru kakkoseksi. Saatiin pitää kaksoisjohto loppuun asti! :) Vaikkei sijoituksilla ole tällä hetkellä kummallekaan erityistä merkitystä, niin oli ihan jännä seurata luokan vikoja koiria, että meneekö joku ohi. Ei nyt sentään tuuleteltu toisten virheille :D

Luu A

Luu sai uuden pallon.

IMG_9567-normal.jpg

Toiselle agiradalle lähtiessä oli ihan hälläväliä-fiilis. Semmoinen tosi oikeaoppinen "Ei me nyt kuitenkaan toista nollaa tehdä" -asenne :D Alussa oli kaksi hyppyä ja putki, suora. Otin putken suulla paikallani vastaan ja luulin paikalla tönöttämisen riittävän putkijarruksi. No, ei toiminut, hienosti lähti. (Aika moni koira näytti muuten kääntyvän ilman minkäänlaista putkjarruakin. Tai niin, että niitä huudettiin, kun ne tuli putkesta ulos...) Loppurata meni vähän rallattelun puolelle, kun tehtiin sitten samaan rahaan kunnolla virheitä.

Luu B

Hyppyrata oli... no. Mä en henk. koht. oikein pidä radoista, joilla käytännössä ainut mahdollisuus selvitä on juosta lujaa. Tällä radalla oli useampikin kohta, jossa olisi ollut vaan pakko ehtiä. Oikeastaan koko rata oli sellaista. Radasta kertoo jotain se, että Samu (joka on, jos joku ei tiedä, Nopea) selvisi, mutta oli maalissa niin loppu, että kaatui vikan esteen jälkeen :D Selvittiin taistellen alku. Sitten alkoi vauhti viedä ja pakka hajota, molemmilla. Mä keskityin vaan juoksemaan ja Luulla keuli mopo. Yksi rima, yksi hajotettu este, pari kieltoa ja kaksi hyllyä. Ei tarttenut jossitella hyppysertin suhteen tällä kertaa!

Luu C

Jäähkien (ja palkintojenjaon! Luu on ollut palkintojenjaossa viimeksi viime vuoden syyskuussa!) jälkeen jatkettiin suoraan Tallille treenaamaan tokoa. Mari ja Sirke olivat kouluttamassa valkkuryhmää.

Luu treenasi 45 minuuttia sivulletuloja. Kiva palkinto agilitykisoista :D Koiralle väännettiin asiaa ratakiskosta ja ohjaaja sai kädestä pitäen neuvoja. Muutama asia selkiytyi taas ja sain uusia treeni-ideoita. Hyvä treeni oli! Ei se valmiiksi tullut, joten näitä jatketaan. Into toimi ahkerana häirikkönä riehumalla melkein koko ajan. Se on Luulle ehkä pahin mahdollinen (=koomaannuttavin) häiriö, joten saatiin haluttuja virheitä aikaiseksi. Ei tosin ihan helposti, Luu meinasi olla pirullisen taitava ;) Sitkeä se myös oli, mutta lopputreenistä alkoi asenteessa näkyä pientä murtumista :) Pienintäkään stressin merkkiä siinä ei missään vaiheessa näkynyt, mutta silmiin tuli kiltti katse. Vaikka ne ehtivätkin vielä Intoa vilkuilla...

Kotona onkin nyt väsynyttä porukkaa. Tuittu levyttää isolla pedillä ja Luu on pikkukippuralla pikkupedissä. Nää on näitä.