Keskiviikkona oli Maijun vuoro vetää treenit. Tehtiin kahta suht vauhdikasta pätkää, joilla oli mm. takaakiertoja ja putki puomin alla. Sää oli ihan syvältä, vettä tuli ihan tauotta. Selvitettiin Tuitun kanssa onneksi molemmat pätkät aika helposti, ja pikkuhienouksia en viitsinyt jäädä hinkkaamaan. Tuittu kulki sateesta huolimatta ihan hyvällä draivilla, ja se oli tärkeintä.

Ensimmäinen tehtiin muuten nollalla läpi, mutta yksi hyppy skipattiin ihan omasta unohduksestani. Mentiin koko pätkä vielä uudestaan ja ohjasin pari kohtaa eri tavalla. Alun hypynkierrätyksen kokeilinkin ottaa sisäkautta ja se kyllä vaikutti nopeammalta. Vaikka ulkokautta kierrättäminen tuntuu usein luontevammalta, niin pitäisi vaan alkaa uskoa, että minikoiralla se matkan piteneminen hidastaa aika merkittävästi. Suoran putken jälkeiseen kuvioon ehdin tehdä ensimmäisellä kierroksella persjätön, mutta uusinnalla vaihdoin suunnitelman lennosta takaaleikkaukseen. Ja se itse asiassa toimi paremmin... Masentavaa, etten vieläkään osaa valita parhaita vaihtoehtoja ensimmäisenä.

Toinen pätkä tehtiin sitten kerrasta niin, etten halunnut uusia enää mitään. Suoran putken jälkeiseen takaakiertoon tuli turhan kiirus, mutta ihan omaa huolimattomuuttani, kun en olisi uskonut. Molemmilla radoilla oli puomi ja ensimmäisellä myös keinu. Meillä oli sielläkin nyt namialusta maassa, jolloin Tuittu teki suht nopeat kontaktit, mutta molemmat sivuloikalla. Pöytääkin piti treenata, mutta unohdettiin se sadevesiteknisistä syistä. Ehkä ensi viikolla...?

Vähiin käyvät päivät ennen Tornion reissua. Tänään kolahti luukusta kisakirje. Vähän tuli plääh-olo, kun näin Tuitun numeron olevan 140, eli minien kolmas starttaaja heti kahdeksan jälkeen aamulla. En yhtään tykkäis, mutta pakkohan se nyt on. Onhan siinä se hyvä puoli, että jos sataa vettä, ei omaan vuoroon mennessä ehdi kastua ja kylmettyä niin pahasti ;)