Sunnuntaina kisattiin Nokialla. Tuitulla kaksi starttia ja Nipsulla kolme. Yhteensä siis viisi mahdollisuutta tehdä hyviä ratoja. Jätin käyttämättä. Väsytti ja meno tuntui tahmealta.

Ensimmäinen oli Berglundin hyppäri, jota jo vähän kauhisteltiin maksien aikana. Haasteet on kivoja, jos ne on mahdollista ratkaista vaikkapa nyt koiran hyvällä teknisellä osaamisella tai taitavalla ohjauksella. Mutta mitä mittaa tuommoinen, että ensin posotetaan koiran kanssa kilpaa suoraa putkea ja sitten yritetään ryysiä täydestä vauhdista kaksi takaakiertoa? Sitä, kuinka paljon ohjaaja on koiraansa nopeampi...? Vähän siinä pystyi vaikuttamaan putkia edeltävien hyppyjen ohjauksessa, mutta todella nopean ja irtoavan (=ihanteellisen) koiran kanssa jäi kyllä ilman nallekarkkeja, jos ohjaajalla ei ollut pikajuoksijan jalkoja.

Lähdin radalle ensin Nipsun kanssa. Alussa jarrutin pakkovalssissa liikaa, mutta päästiin jatkamaan. Sinne juoksukohtaa ennen olin suunnitellut takaaleikkauksen ja persjätön seuraavalle hypylle. Vähän se epäilytti, mutta oli pakko päästä siinä kohdassa Nipsun edelle. Toimi kuitenkin hyvin, Nipsu kääntyi nätisti ja lähti persjättöön mukaan. Paljon ei kyllä väljää jäänyt. Tämän ansiosta ehdin kuin ehdinkin ekaan takaakiertoon, mutta siihen kun töksähdin vauhtisuoralta, niin jämähdin jaloilleni, enkä ehtinyt ohjaamaan jatkoa. Toinen takaakierto pelastettiin kangeten. Kepeillä olin vähän taaempana kuin piti, eikä Nipsu osannut hakea kulmaa. Siitä siis kielto. Keppien jälkeen vielä hylly, kun laiskottelin takaakierrossa.

Tuitun kanssa en epäillyt ehtimistä. Sen kanssa koko hässäkän olisi voinut ohjata jotenkin ihan muulla tavallakin, mutta samoilla mentiin, kun ei siinä viidessä minuutissa ihmeitä suunnitella. Ainoastaan kepeille meinasin viedä eri kautta. Tuittu lähti takaakierrolta hakemaan jotain ihan muita esteitä. Vaihdoin lennosta persjätön kalasteluvalssiksi ja päästiin jatkamaan. Ekalla takaakierrolla se kompuroi hypyllä jotenkin ihmeellisesti. Itsekin olin vähän myöhässä, vaikka hyvin ehdinkin. Toiselta kierrolta muistin ihan viime tipassa, että piti valssata toiselle puolen. Kepeille linjaamiseen tuli sitten vähän kiire. Oikea suunta löytyi, mutta Tuittu meni taas kakkosväliin! Samanlainen virhe kuin Takkujen kisassa. Loppu ihan hyvin. Tuittu jopa irtosi loppusuoralle :)

Agilityradat olivat Minna Räsäsen ja vähän helpompia. Ei mitään läpihuutojuttuja kuitenkaan. Nipsun kanssa rata lähti sujumaan paljon hallitumman tuntuisesti. Ennen keinua tein valssin, jota en ollut harjoitellut kertaakaan. Päätin tehdä sen vasta tutustumisen jälkeen. Oli vähän kökkö. Keinu oli törkeän hidas. Sitä pitäisi päästä treenaamaan. Jäi kuitenkin kontaktille hyvin, vaikka edistin aika reilusti. Yritin tehdä vekkiä hypylle ennen keppejä, mutta olin vähän liikaa hypyn edessä ja Nipsu teki takaakierron. Se oli sitten siinä se rata. Kepeillä kesti hyvin takaaleikkauksen. Putki-aa-erottelussa ei mitään ongelmaa. Aalla pidin nyt vähän kauemmin, ei varastanut mun hytkyilyistä. Lopussa vekkasin vielä Nipsun pois koko tokavikalta hypyltä. Pitäiskö vähän treenata vekkejä...? ;)

Tuitun kanssa ei ollut enää paineita, kun tuplamahkut oli jo sössitty. Vaan olishan nolla ollut kiva. Alku meni ihan kivasti, mutta sitten Tuittu juoksi ihan pokalla ohi keinusta. Olisiko hakenut keppejä...? Hassu. Mutta teki sitten keinun ihan superisti, lujaa päähän asti! Harvinaista herkkua. Tuitulla valssasin ennen keppejä, se oli ihan sujuva. Mutta Tuittupa mokasi aa-putki-erottelun, aika erikoista. Tuomari muistutti seuraavassa tutustumisessa, että hyllyn jälkeen ei sitten mennä mitään esteitä uudestaan. Liekö kommentti kohdistettu mulle, sillä jatkoin putkesta suoraan takaisin hypylle ja siitä uudella yrityksellä aalle. Olisi kuitenkin pitänyt palata ottamaan vauhtia ja suoristaa linjaa, niin ajattelin, että päästään nopeammin, kun kiepsautan siitä hypyltä. Olinpa pahis. Nyt jäin varmistelemaan aata, enkä sitten ehtinytkään Tuitun edelle. Loppuhypyt improvisoitiin sitten takaa ohjaten. Nauratti ihan, kun ei ollut yhtään mun ja Tuitun juttu, mutta sujuihan se niinkin.

Tsemppi parani rata radalta, vaikka tuloksettomuus toisaalta laski fiiliksiä. Viimeinen rata oli helpoin. Se meni vähän varmistelun puolelle. Ei se mitään kankeamista ollut, mutta ihan täysilläkään ei uskallettu painattaa. Tarkasti ja hallitusti. Ihan sujuvastihan se sitten meni, ja oli kiva onnistua, vaikka flowt jäivätkin tällä(kin) kertaa kokematta. Kovasti Nipsu joutui kyselemään, eikä ampunut menemään parasta vauhtiaan. Irtosi sentäs putkiin, vaikka vähän taakseen vilkuilikin. Onneksi se viiden radan ainut nolla tuli edes viimeiseltä radalta ja jäi päällimmäisenä mieleen :) Nipsu oli kolmas (samalla sekunnilla Liinan ja Tempon kanssa). Sijoitus sinänsä oli laiha lohtu, kun ovat näköjään Nokiallakin alkaneet kitsastella palkintojen kanssa. Eivät säästä enää kisalahjakortitkaan vararikolta.

Laimeaan kisafiilikseen vaikutti varmaan sekin, että hienot suunnitelmat Lean ja Maijun kanssa piti unohtaa. Inka pääsi kisaamaan vielä kahteen starttiin ja meillä piti olla vanha kunnon kisareissu pullakahvivetoineen, vaan Maiju joutui jäämään vatsataudin kourissa kotiin :( Inka pääsi kuitenkin juoksemaan, ja onnessaan juoksikin :) Mummot olivat aika hellyjä, kun lenkillä kävelivät välillä ihan kylki kyljessä. Inkahan söisi suunnilleen kaikki vieraat koirat, eikä Tuittukaan järin sosiaalinen ole. Keskenään ne eivät ole koskaan päässet tutustumaan yhteisiä hihnalenkkejä tai viereisiä autohäkkejä lähemmin, ja ovat tähän etäiseen suhteeseensa jotenkin niin tottuneet. Niitä ei siis ole koskaan päästetty tutustumaan tai nuuskimaan toisiaan nenät vastakkain, eivätkä ne sitä edes yritä. Inhimillistäminen tässä tapauksessa sallittakoon; joku yhteinen ymmärrys suhteen laadusta ja kisakaveruudesta niitä ihan varmasti yhdistää <3 Parhaat agilitymuorit <3

Tässä vielä videot:

Nipsu

Tuittu