Olipas taas mieltä ylentävä kisapäivä sunnuntaina. Nipsun kanssa ei huvittanut edes lähteä, mutta en raaskinut jättää maksettuja startteja käyttämättä. Nyt en ole onneksi ilmoittanut sitä mihinkään, joten voidaan pitää kisataukoa. Sen kanssa kisaaminen ei ole tällä hetkellä yhtään kivaa, joten odotellaan asenteen parantumista. Kisaamisen pitää kuitenkin olla kivaa! Stressasin ensin puuttuvia nollia, mutta totesin, että jos niiden nollien eteen pitää kisata ja vääntää ihan hulluna, niin turha sinne arvokisoihinkaan on mennä. Ei siis yritetä niitä väkisin, tulevat jos ovat tullakseen. Sitten joskus.

Luun startteja odotin paljon enemmän :) Sen kanssa pystyn iloitsemaan niistä pienistäkin onnistumisista ja kestän jopa nuo parin esteen jälkeen keskeytykset. Ainakin toistaiseksi ;) Meillä on Luun kanssa nyt niin nousujohdanne tässä menossa, että olen ihan innoissani! Tuloksissa se ei vielä näy, eikä välttämättä menossakaan ulkopuolisille... mutta se tunne! :) Matka on vielä pitkä, mutta tuntuu, että olemme vihdoin menossa oikeaan suuntaan.

Nipsun kanssa piti kuitenkin kisata ensin. Tuomarina oli Minna Väyrynen. Agilityrata oli ilmeisesti hankala, koska esim. mineissä ei tullut yhtään ihanneaikaista nollaa. Ei se nyt mikään mahdoton ollut, mutta tiesin, että meillä kosahtaa keppejä edeltävään serpentiiniin. En vaan osaa ohjata noita Nipsun kanssa. Se tulee ne matalien hyppyjen takia miljoonaa ja luikahtaa niin nopeasti ja helposti väärälle puolen hyppyjä tai tulee ohi. Treenattukin on, mutta pitäis vaan treenata lisää.

No, vaikeuksia oli muutenkin. Alussa oli aika hankala takaakierto hypylle, jota koiran oli hankala nähdä muurin jälkeen. Mä olin hypyllä tekemässä (yhden käden) niistoa, mutta Nipsu kääntyi ihan päinvastaiseen suuntaan ja pyöri missä sattuu. Siitä ei vissiin tullut kieltoa, kun oli niin kaukana esteestä. Siitä jatkettiin keinulle asti ihan hyvin. Keinun jälkeen melkein kielto, kun Nipsu ennakoi valssissa vähän liikaa. Serpentiiniltä sitten hylly. Piti kuljettaa pitkä väli tokalta kolmannelle hypylle, ja koska joudun pitämään Nipsua tuommoisissa tosi tiukasti (ettei kierrä takaa), en sitten saanut sitä irrotettua vikalle hypylle. Karsinnoissa otettiin virhe ihan vastaavasta, ja treeneissäkin nää on aina hankalia. Jos on vielä vuodenkin päästä, niin mua saa lyödä! Katin kanssa jo suunniteltiin serpentiinitreenejä :D Rata lopetettiin vikalle aalle, kun Nipsu tuli mun hytkymisestä läpi.

Hyppäri oli osastoa huh huh. Loppu vaan nauratti, kun en keksinyt yhtään, miten siitä selviäisi. Päädyin sitten vaan putkileijeröintiin, joka epäilytti, poispäinkäännökseen, joka epäilytti ja takaaleikkaukseen, joka epäilytti. Mutta oli niin hälläväliä-asenne, että ihan sama. Sitä paitsi ajattelin, että ollaan kumminkin sössitty jo se serpentiini, joka oli radalla taas, tosin nyt yhdellä takaakierrolla. Olin suunnitellut siihen nyt japanilaisen ja päällejuoksun, koska tiesin, että se kuljettaminen ei vaan onnistu. Japanilaiseen tuli kiire, Nipsu hyppäsi vähän tiukasti ja tiputti riman. Muuten se onnistui. Loppu meni tuurilla ihan hyvin ja sujuvasti. Tehtiin sitten koko kisan, kaikki säkäluokat huomioiden, nopein rata. Mutta tosiaan se YKSI rima. Agiradalla kaikki rimat tietenkin pysyivät.

Nipsun radat

Tokan radan jälkeen olo oli helpottunut, koska nyt ei tarvitse kisata. Se kertonee tarpeeksi kisatauon tarpeesta.

Kakkosille vaihtui tuomariksi Anders Virtanen. Ensin mentiin hyppäri, joka oli aika... mielenkiintoinen. Sanotaanko, että ei helppo! Totesin, että tuskin tarvitsee loppua miettiäkään, kun alussa kuitenkin tippuu rima. No, tippui vasta nelosella... Oishan se ollut ihan kiva päästä kokeilemaan.


(Minna Haapanen)

Agilityrata oli paljon helpompi. Muutama mietityttävä kohta, mutta ei mitään kammottavaa. Kakkosen rima kolahti, mutta ei tippunut. Mulla oli kakkosen ennakointi myöhässä (Luu oli jo ponnistamassa), joten siinä tuli pieni töksähdys ja kiroilua koiralta. Aan kontakti oli ihan kamala, hiipi ihan hulluna :( Mitenköhän mä olen onnistunut nämäkin pilaamaan? Luun kanssa on alusta asti panostettu nimenomaan nopeisiin kontakteihin ja sitten se vaan himmailee koko ajan pahemmin ja pahemmin.


(Minna Haapanen)


(Minna Haapanen)


(Minna Haapanen)


(Minna Haapanen)


(Minna Haapanen)

Ennen keinua olevaa takaaleikkausta olin epäillyt eniten. Käänsin siinä rintamaa ihan hulluna, että saisin Luun tulemaan leikkaukseen, mutta se vaan vilkaisi mua ja ryntäsi kohti keinua. Olisin ehkä voinut ottaa tiukemmin jo ennen edellistä hyppyä, mutta ehkä vähän tuhmasti tehty. Putken jälkeen oli suora linja renkaalle ja puomille. Rengas oli hajoamaton, joten en uskaltanut vedättää siinä, vaan jäin himmailemaan ja annoin Luun hakea. Se ei vaan hakenut, vaan jäi tuijottamaan mua ja kiilasi ohi. Tässä pyörittiin hetki, kun Luu ei malttanut katsoa eteensä, mutta päästiin lopulta jatkamaan ja ihan hyvin maaliin asti. Puomilla oli jotain hämärää (auringonpaiste, tärinää...?) ja Luukin otti siinä muutaman haparoivan askeleen.

Kaikki rimat pysyivät ja päästiin maalin asti, joten ihan hyvin meni! :D Itse asiassa saatiin jopa tulos, koska ei saatu rengashässäkästä jostain syystä kuin yksi kielto. Tulos oli 13 ja jotain. Yliaika alkaa olla Luun tavaramerkki ;)

Luun radat

Koska Luu oli kuitenkin aika kilttinä tokalla radalla, se pääsi loppulenkillä uimaan :) Tehtiin ilman-kepinheittoa-uinti-ennätys, kun sain sen uiskentelemaan laiturin vierellä. Pari kertaa se lähti jopa uimaan rannasta ilman hyppäämistä, vaikka pääasiassa lähdöt suoritettiin laiturilta leiskauttamalla. Kyllä oli taas onnellinen bordercollie <3