Eilen kisattiin Hyvinkäällä Nipsun kanssa ja tänään Luun. Yhteensä kuusi starttia ja mooonta kisareissutuntia. Tuloksena kaksi nollaa, kolme hyllyä ja yksi tulos (20).

Nipen kanssa siis aloitettiin ja päätettiin samalla 3,5 kuukauden kisatauko. Ei yhtään tiennyt, miltä kisaaminen taas tuntuu, mutta jälkikäteen sai onneksi todeta, että se oli kivaa :) Seurakin oli mitä mainiointa, kun Lea lähti agivieroitusoireissaan turistiksi ja ketyksi kantamaan häkkejä ja kuvaamaan ratoja. Koira piti kyllä lämmittää itse ja kengännäuhatkin solmia, että vähän oli palveluksissa parantamisen varaa ;)

Ensimmäisenä oli vuorossa Huittisen Harrin hyppis, eli mitenkään kevyesti ei aloitettu :D Tutustumisen jälkeen teki mieli vain pyöritellä päätä ja sanoa, että huh huh. Alussa oli hyppyhässäkkä, jossa siivekkeet olivat melkein kiinni toisissaan ja ohjaajalle oli jätetty semmoisia puolen metrin pujahdusaukkoja. Tai riippui toki, mistä yritti kulkea, mutta liiemmälti sitä tilaa ei ollut missään. Välistävedossa piti varoa selän takana olevaa hyppyä ja koiran edessä olevaa putkea jne. Päädyin tekemään välistävedon ulkokautta takaakiertona ja ulkokulman kierron poispäinkäännöksenä. Epäilin kyllä, että voi olla vaikea ehtiä jatkoon, mutta empä keksinyt muutakaan. Myös peräradan kuvioissa oli ansahyppyjä lähellä tyrkyllä, mutta niistä jos selvisi, ei radassa ei sinänsä ollut mitään erikoista.

Pikkukoirien kanssa tilaa on aina vähän enemmän, mikä tässä tapauksessa helpotti. Makseissa sen sijaan oli tullut vain kaksi nollaa. Tehtiin Nipsun kanssa sitten vanhanaikaiset, eli selvitettiin ne vaikeat kohdat ihan yllättävänkin hyvin (odotukseni eivät olleet korkealla, eikä asenne paras mahdollinen) ja hyllytettiin loppuSUORALLA :D Huusin keppien jälkeen vaan "mene, mene" ja Nipsu hyppäsi suoran ekan hypyn ja kiersi kaksi seuraavaa... Että tähän kai voisi sanoa sen kuuluisan "tosi hyvä siihen asti" ;) Yleisöstäkin kuului varsin myötätuntoinen kohahdus. Tuomarinsihteerinlappuun oli kirjattu ajaksi n. 27 s. ja kaksi huutomerkkiä perään, lisäksi hyl-merkinnän ohessa oli surunaama ;)

Klik

Agiradoille tuomariksi vaihtui yksi mun nykyisistä lemppareista, Henkka Luomala. Kivat oli radat tälläkin kertaa.

Ekalla agiradalla kaikki meni aika lailla niin kuin pitikin. Keinu oli hidas ja lopun pyöritys levisi, mutta muuten ei jäänyt mitään hampaankoloon. Kepeillä piti koukata aika jyrkästi keppien taakse. Se onnistui, kun vaan maltoin pitää liikkeen rauhallisena. Tämmöisissä Nipsu on vielä tosi herkkä yhtään äkkinäisille suunnan tai nopeuden muutoksille. Puomilla halusin kokeilla sivuirtoamista, kun putken leijeröimällä pääsi kivasti hypylle ottamaan vastaan. Olisi se onnistunut ihan hyvin myös puomin viertä mennen ja sitten putkella takaaleikaten, mutta tulipahan testattua. Ja hämmennettyä tuomarikin :D Henkka selitti palkintojenjaossa, että oli ollut ihan ihmeissään, että mihin se ohjaaja yhtäkkiä katosi... Niin, ja kontakti toimi ihan kivasti. Lujempaa voisi aina mennä, mutta toisaalta noin Nipsu tuli varmasti sen puomi-putki-välin lujempaa.

Tältä radalta siis nolla ja voitto! Kivaa!

Klik

Vikalla radalla oli havaittavissa ehkä pientä herpaantumista ainakin ohjaajan osalta. Mutta virheittä selvittiin siitäkin, ja sehän riittää! Kolmen rinnakkaisen hypyn kuviossa eka kurvi levisi ja jouduin ronkkimaan Nipsua selän takaa. Siihen meni vähän aikaa, mutta samalla sain sitä itselleni seuraavaan päällejuoksuun ja takaakiertoon, joihin ehtimistä olin vähän jännännyt. Puomilta Nipsu vähän niinkuin varasti, mutta mäkin vähän niinkuin vapautin liian aikaisin... Että silleen vähän niinkuin huono kontakti, mutta...

Tältäkin radalta nollan lisäksi voitto! Superkivaa!

Klik

Ruusukkeet sai vaihtaa kahviossa pullaan ja kahviin/teehen/limppariin, joten päästiin Lean kanssa herkuttelemaan :) Luu sai pari uutta narulelua, kun palkintopötköt olivat Nipsulle liian järeitä. Luu sai lisäksi hallin myymälän alekorista vaaleanpunaisen Snugga Wubban... Hupsista.

Tuntia lyhyemmän yön jälkeen sitten aamulla taas matkaan kohti tuttua hallia. Ykkösten kisat alkoivat Luomalan agiradoilla ja viimeiseksi oli säästetty Huittisen hyppäri.

Agiradat oli kivoja ja helppoja. Meille tosin haastetta aiheuttavat aina nuo suorat ja suorhakot lyhyillä esteväleillä. Koko ajan pitää yrittää mennä jarru pohjassa, mutta aina se ei toki onnistu...

Eka rata oli meiltä päivän paras ja oikeastaan ainut melko ehjä suoritus. Puomin ylösnousu oli aika huono, osui ihan kontaktin yläreunaan. En ollut varma, osuiko oikeasti edes meidän oman rajan sisään, mutta meni jo. Puomin jälkeen tippui rima. En ehtinyt oikein tajuta, mitä siinä tapahtui, eikä se näy videolla, mutta jotenkin Luu kompuroi rimaan pahemminkin. Ehkä tuli vaan liian tiukassa kulmassa tai jotain. Lopussa, kun mentiin aa toiseen kertaan, se tuli kontaktista ihan läpi. Luu ehti hypätä seuraavan hypyn, mutta lopetettiin siihen, eli vika hyppy jäi tekemättä. Lämppäalueella oli aa, joten kävin heti radan jälkeen siellä muistuttelemassa kontaktilla pysymisestä, niin pääsin sitten paremmin mielin palkkaamaan :)

Klik

Toisella radalla oli jopa ihan jotain ohjattavaakin ;) Kepeille oli avokulma ja puoltakin siinä piti päästä vaihtamaan. Lisäksi lopussa piti pyörittää parilla hypyllä. Mun piti kokeilla kepit pienellä riskillä vaikeamman kautta, mutta ei sitten päästy sinne asti, joten kokeilematta jäi. Harmi. Tämän radan hylly meni kyllä ihan ohjaajan piikkiin. Piti vekata ekan putken jälkeiselle hypylle ja kääntää niin koira aalle. Jotenkin jäin vaan haaveilemaan alun vastaanototssa ja putkeen lähetyksessä, olin myöhässä, jäädyin, enkä sitten ehtinyt tehdä mitään. Luun ollessa putkessa tajusin, että nyt kosahtaa. Jouduin korjaamaan sen linjaa kohti hyppyä, jolloin ohjaus osoitti suoraan eteenpäin, enkä ehtinyt vihjata kääntymisestä yhtään mitään. Yritin vielä epätoivoisesti vaan käskyttää aalle, mutta hienosti Luu luki puomin ja sinne meni. Tilanne oli vähän semmoinen "tuolta se tuli ja tuonne se meni".

Otti sentään ylösnousun, joten kehuin ja juoksin perään. Jotenkin Luu räpelsi itsensä alas laskevalta osalta. Kysyin tuomarilta luvan ottaa puomin uudestaan ("kun se tippui"... ettei pieni vaan saa traumoja) ja sen sainkin. Puomin jälkeen sitten pois radalta, kunhan muistin, kummassa päässä oli lähtö ja kummassa maali ;)

Tästäkin muutamasta esteestä klik.

Loppuhuipennuksena sitten Harrin hyppäri. Empä ollut kovin toiveikas sen suhteen :D Rata oli ykkösten radaksi ns. haastavahko. Ja aika hyppyvoittoinen, radalla oli vain yksi suora putki ja pussi. Ja vauhdikas!

Alkuun tein sivuirtoamisen kepeillä, että pääsin edes hetkeksi edelle kolmen hypyn siksakissa. Ajattelin, että mun on vaan pakko saada tehtyä siinä päällejuoksu, sillä jos joudun jäämään taakse ja leikkaamaan putkella, en ehdi suoran putken jälkeisille hypyille mitenkään. No, homma kosahti jo kepeille, jossa Luu ei taipunut vauhdissa kakkosväliin. Hypyt meni rumasti, mutta virheettä. Pituudelle tuli silti kiire, mutta Luu onneksi luki sen. Takakulman hypylle sen sijaan en meinannut saada sitä, kun se oli vaan tulossa mun liikkeen mukana. Loppuradalla tippui rima, mutta mentiin esteet ihan oikeassa järjestyksessä. Nättiä se ei ollut. En saanut missään vaiheessa rataa oikein rytmistä kiinni. Saatiin tältä radalta kuitenkin jopa tulos, 20.

Vielä yksi klik.

Meidän taitavat kaverit sen sijaan pätivät. Pekka teki Lorun kanssa heti ekalla radalla nollan ja Paula Maisan kanssa tuplan, joten molemmat nousivat kakkosiin. Me ollaan kohta ihan yksin ykkösissä... Santtu ja Raikin aloittivat kisauransa "ihan kivasti" kahdella nollalla. Hienolta näytti kyllä Rairain meno, huh!

Ai niin, piti vielä mainita tuosta Hyvinkään hallin parjatusta pohjasta, että meillä ei ole siitä pahaa sanottavaa. Mietin kyllä parikin kertaa, uskallanko lähteä Luun kanssa kokeilemaan sitä, mutta kannatti uskaltaa. Ihan hyvin voidaan mennä toistekin. Jos Luun tavalla liikkuva koira pysyy siellä pystyssä, ei se voi olla aivan toivoton. En ainakaan itse huomannut Luun liukastelevan yhtään enempää tai liikkuvan yhtään huonommin kuin paremmallakaan keinonurmella.