Luu pääsi käymään peruutusajalla Piira-tädillä täällä Tampereen visiitillään. Alunperin sekä Luun että Nipsun piti mennä vasta syyskuussa, mutta Luu kävikin sitten jo nyt. Ja olihan siihen kertynyt taas korjattavaa.

Hassua, että vaikka tokoa on treenattu muka tosi vähän, niin se oli tällä kertaa aiheuttanut ilmeisesti pahimmat jumitukset. Höystettynä niillä pienillä törmäyksillä ja kaatumisilla tuloksena oli jäykkä rintaranka, mutkainen ranka, epätasapainoa kylkilihaksissa, jumi ainakin toisen puolen SI-nivelessä, vino lanne ja joku kiertynyt nikama. Ja sitä rataa. Saatiin kyllä oikenemaan, mutta tuota lihasepätasapainoa pitää nyt fiksata. Tokossa tulee paljon oikealle kiertymistä ja lisäksi Luu tekee tolpankierrotkin pääasiassa myötäpäivään, että vasen puoli on nyt vahvempi. Kerroin Luun kaukojen seiso-istu-ongelmasta, ja kyllä Piira löysi kropasta ihan mahdollisia syitä siihen vasemman tassun keveyteen.

Lääkkeeksi kiertoa vastapäivään mm. uidessa ja tolpankierroissa. Täytyy jatkossa alkaa tehdä noi kierrot aina toiseen suuntaan, en tiedä, miksen ole sitä tajunnut...! Loppukesän projektiksi pitäisi ottaa se rauhallinen uiminen... Ei siis ryysimistä ja uimahyppyjä, vaan toiveena saada koira uimaan rauhallisesti ja suoraan ja kääntymään vedessä vastapäivään. Piirakin ymmärsi, että tämä voi kyllä olla vaikeaa. Olen saanut Luun usutettua ilman kepinheittoa seisomaan rantaveteen, mutta siitäkin se sitten lähtee kepin perään hypäten. Siis hyppää ilmaan ja syöksyy veteen, vaikka seisoisi jo kaulaa myöten vedessä. Ja kepin peräänhän uidaan täysiä... mutta jos ei heittämisestä pystytä ainakaan vielä luopumaan, niin voisi yrittää saada sen menon rauhallisemmaksi ja heittää uuden kepin ilman välirantautumista. Jumppatyynylle saatiin vinkit tassunantotreenin, se varmaan sujuu helpommin :) Kokeiltiin sitä jo Piiran kanssa lattialla, ja siinä huomasi, että vasemman tassun antaminen on fyysisesti vaikeampaa. Sitä siis treenataan! Jälkikäteen tajusin, että se vasemman tassun moikkaus on Luulle kyllä paljon vahvempi, mutta johtunee vaan siitä, että se on opetettu ensin ja paremmin.

Positiivinen palaute oli, että Luulle on vihdoin tullut selkälihaksia, jee! :) Se on myös käsiteltäessä joka kerta rauhallisempi. Alkukopelointi jännittää edelleen, mutta senkin pystyy jo tekemään, vaikka kovasti Luu nojaa siinä aina mua vasten. Lattialla se venytti pari kertaa oikein komeasti ja kipeissä paikoissa yritti kierähtää selälleen. Kertaakaan ei yrittänyt ponnahtaa pystyyn, välillä vaan nosti päätä seuratakseen Piiran touhuja. Ja aika monta kertaa pisti silmät kiinni ja vaipui melkein uneen.

Nyt sitten huilitaan.