Aloitetaan kronologisesti perjantaista, kun muuten ei tiedä, mistä aloittaisi.

Perjantai - Se huono kenraali

Nipsun kanssa kisattiin siis iltakisoissa. Minien molemmat radat tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen. En oikein tykännyt kummastakaan radasta, varsinkaan hyppäristä. Ei juuri teknisiä haasteita, vaan lähinnä juoksukisaa. Mutta niillä mentiin! Mikäs siinä Nipsun kanssa kilpaa juostessa ;)

Agiradan alussa oli välistävetokohta, jossa jäin jotenkin kökkimään ja jouduin kalastelemaan Nipsua. Muuten rata kulki ihan kivasti. Persjätössä oli linjat hukassa, hyvä etten törmännyt hyppysiivekkeeseen. Menin kuitenkin vaan ja toivoin, että koira tulee perässä. Tulihan se. Keinu ihan ok, vaikka irtosin sivuun. En kyllä edes muista, odotinko 2on 2offiin, vai vapautinko aikaisemmin. Yritin tehdä "arvokisakontaktit", eli mahdollisimman nopeat vapautukset. Muurilla Nipsu kääntyi niin tiukasti, että tiputti palikan. Muistaakseni ensimmäistä kertaa ikinä. Putken jälkeen taas puomista ohi, kun en taluttanut tassusta, vaan vedätin. Hoin kyllä käskyä, mutta ei auta. Puomilla stoppasi hyvin, mutta aavisti vapautuksen. Ehdin siis sanoa jo vapaan, mutta tajusin samalla, että lähti jo.

Hyppärille mennessä oli kaikkea muuta kuin varma olo. Radalla oli YKSI (1!) putki, muuten se oli lähinnä hyppysuoraa. Hyppysuoran jälkeen tietenkin välistäveto vaikeampaan suuntaan. Ryysin riskillä persjättöön toiselle puolelle. Selvittiin kuin selvittiinkin tästä, mutta sitten jäädyin loppusuoralla. Olin taaempana kuin kuvittelin ja Nipsu pääsi luikahtamaan kolmanneksi viimeisen hypyn väärälle puolelle.

Nipsun iltakisat

Lauantai - Todennäköisyys oli puolellamme

Ei oltu tehty Nipsun kanssa nollaa aikoihin. Loogisesti ajattelin, että vähitellen sen tilastonollan on pakko tulla. Vappu voisi olla eri mieltä tästä henkisen valmentautumisen ajatuskulusta, mutta tällä kertaa se toimi ;) Todennäköisyys oli puolellamme ja tilastonolla tuli juuri oikeaan saumaan.

Ehkä siinä oli muillakin tekijöillä osansa.

Minien joukkuekisan seuraaminen oli lähes epätodellista seurattavaa. Tokihan meillä oli hyvät koirat joukkueessa, mutta jotenkin on niin tottunut siihen ainaiseen epäonneen ja harmillisiin virheisiin. Laura ja Nella aloittivat. Nella kompuroi puomilla, mutta otti onneksi kontaktin, eikä satuttanut itseään. Muuten varmaa menoa ja hienot pohjat nollalla! Petri ja Remu jatkoivat samaa varmaa työtä ja helpottivat loppujoukkueen työtä entisestään toisella nollalla! Marian ja Lunan upean nollaradan jälkeen iski jo paniikki. TamSK oli kolmen kierroksen jälkeen kakkosena ja Nipsulla mahdollisuus parantaa aikaa ja nostaa joukkue vaikka mitaleille. Sen verran tuloksia tutkittiin (=Maiju tutki), että kahdeksalla joukkueella oli mahkut kolmeen nollaan. Hyvä sijoitus oli siis jo varma, mutta takaa saattoi nousta vielä monta joukkuetta edelle.

En ole koskaan ollut tuommoisessa paikassa. SM-kisojen joukkuefinaali, lähtöpaikka käänteisessä järjestyksessä toiseksi viimeinen ja paljon pelissä. Ehdin onneksi hermoilla finaalia odottaessa jo pahimmat ja radalle mennessä en juuri jännittänyt. Sen sijaan oli muuten vähän huono olo. Päivä oli ollut jo pitkä, enkä ollut syönyt mitään kunnollista. Heikotti osittain jännityksenkin takia. Tilanteesta ja joukkuelaisten nollista vedin vaan niin hirveän tsempin päälle, ettei sitä nollaa olisi varmaan estänyt mikään. En muista radasta oikeastaan muuta kuin sen varman ja päättäväisen fiiliksen. Yksikään rata ei ole täydellinen, mutta voin kyllä sanoa, että tuolla radalla tuossa tilanteessa en olisi pystynyt parempaan. Se fiilis tulla maaliin nollalla tietäen tehneensä parhaansa. Ei sitä voi edes kuvailla.

Pian tuloksista selvisi, että voitimme hopeaa. Uskomatonta! ATD:hen ei olisi ollut saumojakaan, hävisimme nelisen sekuntia. Seuraavat joukkueet olivat kuitenkin heti jossain sekunnin päässä, eli turhaa löysää ei jäänyt.

TamSK oli ainoa joukkue, joka teki neljä nollaa. Vaikka tuloksiin riittää kolme, niin oli aivan eri lähteä viimeisenä radalle, kun kaikki muut olivat tehneet nollat. Jokaisen panos oli äärimmäisen tärkeä. Saamme olla ylpeitä koko joukkueesta <3

Nipsun joukkuerata

Myös Harrastavat Westiet suoriutuivat hienosti, eivätkä vähiten ankkureina startanneiden Katin ja Tuitun ansiosta. Tuittu pinkoi rutiinilla hienon nollan ja joukkueen parhaan tuloksen. Kuudes kerta SM-joukkueessa ja viides nolla :) Toki Katillakin oli osuutensa, hienolla tsempillä vedetty! Myös Elli ja Ilja olivat tehneet hienot nollat ja joukkueen sijoitus oli lopulta kahdeksas. Mun molemmat pienet kympin sakissa :)

Tuitun joukkuerata

Sunnuntai - "Tosi hyvä siihen asti"

Yksilöihin oli hyvä fiilis startata. Odotteluaika meni yllättävän nopeasti, vaikka lähdettiin loppupäässä. Huittisen rata vaikutti vähän inhalta, lähinnä alkusuora. Olin vähän pettynyt itseeni, että sorruin suunnittelemaan sen kökkövalsseilla, mutta ei vaan kantti kestänyt kokeilla mitään epävarmempaa. Pitää ensin treenata lisää. Tein, harvinaista kyllä, Tuitun ja Nipsun radat ihan samalla tavalla.

Tuitun kanssa ensin. Hyvä tsemppi päällä. Ihan kivasti menikin muuten, mutta koska niin on päätetty, Tuittu ei voi joukkue-nollan tehtyään tehdä yksilökisassa nollaa. Kepeillä kakkosväliin! Annoin tilaa ja odotin, mutta Tuittu vaan kiilasi. Sen todellakin olisi pitänyt osata, mutta tätä tää on. Kyllä harmitti, että viimeinen mahdollisuus SM-finaalipaikkaan kaatui tuommoiseen. Keppikiellosta huolimatta ehdittiin ihanneaikaankin.

Tuitun hyppäri

Nipsun kanssa sain myös hyvän asenteen päälle, vielä eilisen rippeillä mentiin ;) Ne valssit olivat kököt, mutta Nipsu ei valunut niin pahasti kuin pelkäsin. Kevyttä varmistelun makua, mutta nollaa tehtiin loppusuoralle asti. Nipsun ollessa putkessa mielessä ehti käväistä, että hitto, mehään tehdään nolla. Ja tietäähän sen, mitä sitten käy. Moka oli kyllä ihan puhdas arviointivirhe. En ollut ajatellut, että Nipsu kaartaisi niin pitkälle. Yritin vaan juosta tarpeeksi pitkälle, että ehdin viedä sen kahdelle viimeiselle hypylle. Kun sitten näin silmäkulmasta sen tulevan hypyn ohi, en voinut kuin juosta maaliin palkkaamaan koiran ja hakkaamaan omaa päätä seinään.

Tuntuu kyllä, että muita harmitti lopulta enemmän kuin itseäni. Mulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään tulostavoitteita Nipsulle tämän kesän arvokisoihin. Me ollaan kaikkea muuta kuin valmiita semmoiseen ja joukkuemenestys oli jo niin yli odotusten. Olen vaan todella tyytyväinen, että päästiin osallistumaan ja tehtiin edes hyviä pätkiä ;) Ja saatiin huomata, että potkua löytyy tuollakin tasolla kisaamiseen. Ensi vuonna on niin eri lähtökohdat! Ja kaikkina niinä seuraavina vuosina :)

Suunniteltiin Katin kanssa, että teetetään paidat tekstillä "Tosi hyvä siihen asti". Niin monta tuollaista kommenttia saatiin viikonlopun aikana kuulla. Kati Inton joukkue- ja yksilöhyppäreistä ja mä Nipsun hyppäristä. Tiedetään, että kommentoijat tarkoittavat pelkkää hyvää ja ihan oikeasti on kiva kuulla positiivista palautetta. Sen 37. samanlaisen kommentin jälkeen ei vaan meinannut enää pokka pitää. Älkää nyt kukaan pelästykö, kyllä meille saa jatkossakin noin sanoa. Jos rata on kerran ollut tosi hyvä siihen asti.

Ja Team Tosi hyvä siihen asti treenaa niin paljon ja niin kauan, että alkaa tehdä Tosi hyviä ilman lisämääreitä. Ni!

Nipsun hyppäri