Kun Nipsu vasta pienenä shelttinä aloitteli treenejä, muistan leikitelleeni ajatuksella, että kisaisin joskus sen ja Tuitun kanssa samassa luokassa. Ajatus tuntui kaukaiselta ja epävarmalta, koska en ollut vielä varma, tuleeko Nipsusta kisakoiraa ensinkään. Tai jos tulee, niin tuleeko siitä mini. Ja nouseeko se koskaan kolmosiin. Ja jos nousee, kisaako Tuittu vielä silloin. Vielä utopistisemmalta tuntui kaukainen haave tehdä niiden kanssa joskus kaksoisvoitto. Ei se oikeastaan ollut edes haave. Se oli semmoinen hassu ajatus.

Ja eilen se toteutui.

Lähdettiin Katin kanssa taas Wanhan ajan kisareissulle, suuntana tällä kertaa Rauma. Itse en olekaan siellä aikaisemmin kisannut. Tajusin kyllä käyneeni Tuitun kanssa Raumalla koiranäyttelyssä, kun se oli pentu. Kaikkeen sitä onkin joskus ryhtynyt. Tämä agilityharrastaminen sen sijaan on täysin aivan järjellä perusteltavissa olevaa toimintaa!

Luokkajärjestys oli perinteinen mini-medi-maksi. Tuittu lähti luokan alkupäässä ja Nipsu lopussa. Ja mikä parhainta, rataantutustumiset pidettiin kahdessa erässä! Ehdin tosi hyvin miettiä molempien kuviot, ja kun koiriakin meni välissä melkein 20, pystyin ihan hyvin keskittymään molempien suorituksiin. Tuomarina oli Henri Luomala, joka oli tehnyt ihan kivat radat.

Agilityradalla oli inhottava kohta puomin jälkeen, johon en keksinyt mitään maailmaa pelastavaa ratkaisua, ja se menikin vähän kökösti molemmilla. Tein semmoisen pakkovalssivalutuksen ja Tuittu lähti vähän kaarrottamaan. Sain sen kuitenkin mukaani ja seuraavat kurvit olivat parempia. 7-8-välin tein Tuitulla persjätöllä, mikä toimi ihan hyvin. Myös aalla persjätin, vaikka puolen olisi voinut vaihtaa ennenkin. Mun mielestä Tuitun saa vaan tulemaan aan vieläkin lujempaa noin. Tuittu tuntui varsinkin alkuradasta tosi hitaalta. Se teki kuitenkin niin hyvät tiet ja nopsat kontaktit, että kello tykkäsi. Etenemä oli yli 4 m/s, mihin se ei tosiaankaan aina yllä. Ja vaikka nollia tuli yhdeksän, vain yksi oli Tuittua nopeampi :) Jos Nipsu ei olisi kiilannut edelle, Tuittu olisi tempaissut supermiinuksen.

Tuitun agilityrata

Nipsulla jännäsin eniten sitä samaista kohtaa. Putken 16 pää oli oikeasti vielä enemmän tyrkyllä kuin ratapiirros antaa olettaa, joten sitäkin sai vähän varoa hypyn 14 jälkeen. Sekä 7-8-välissä että puomin jälkeen mulla oli esteiden sijainnit lievästi hukassa, mutta jotenkin onnistuin sohimaan Nipsun oikeaan suuntaan. Aalla iski jo paniikki, että nyt äkkiä maaliin, ennen kuin ehtii tulla virheitä :D Aalta vapautinkin tosi nopsaa, videolta näyttää, että tulisi ihan läpi. Mutta kyllä sillä lupa oli ;) Nipsu veteli 3,8 sekuntia Tuittua lujempaa ja ansaitsi tällä radalla ensimmäisen agilityratavoittonsa. Sertit ehdittiin kerätä jo säälisijoilla ;) Nyt serti siirtyi kolmanneksi sijoittuneille Lauralle ja Nellalle. Oli siinä raumalaisilla nieleskeltävää, kun TamSKilaiset tulivat ja veivät kaikki palkintosijat :D

Nipsun agilityrata

Hyppärillä oli alussa yksi välistäveto ja umpikulma kepeille, sitten kolme rinnakkaista hyppyä välistävetäen/takaakiertäen. Muuten tosi helpon oloinen pätkä. Tuitulle se olisi ollut ihan piece of cake. Jos ohjaaja ei olisi sössinyt totaalisesti. Putkeenvienti olisi onnistunut ihan hyvin vetäen, mutta halusin tehdä persjätön, koska se on Tuitulla nopeampi. Valintaa on turha jossitella, hyvä että päätin tehdä nopeamman ja riskimmän vaihtoehdon. Mutta kun se pitäisi myös toteuttaa rohkeasti... Lähdin tekemään persjättöä aivan liian myöhään, ja Tuittuhan ei jää arpomaan, vaan tekee sitten omat ratkaisunsa. Olipa tyhmääkin tyhmempi virhe. Loppusuoralla Tuittu sai mut melkein kiinni <3

Tuitun hyppyrata

Nipsulla en ollut yllättäen edes suunnitellut siihen persjättöä ;) Sen kanssa suorastaan pelkäsin niitä takaakiertoja, mutta päätin vaan mennä vaikka jyräämällä. Sen kanssa homma kosahtikin sitten jo kepeille, kun Nipsu aloitti väärältä puolen. On vissiin treenattu liikaa vaan avokulmia ja luotettu siihen, että umpikulmat on paljon helpompia. Muuten Nipsun rata oli oikein mainio. Toiseen takaakiertoon tuli vähän hoppu (ja kolmas ei olisi enää onnistunut...), mutta onnistui. Loppusuoralla Nipsu lähti kivasti irtoamaan mun edelle - ja suoraan kentän ulkopuolella odottavalle lelulle. Aika olisi ollut taas useamman sekunnin marginaalilla nopein, etenemä keppikorjauksesta huolimatta 4,77 m/s. On se aika kiituri :)

Nipsun hyppyrata

Into kärsi agilityradalla samasta heiluvasta puomista kuin suurin osa makseista ja osa pikkukoiristakin. Uskomatonta, että tuommoinen on mahdollista virallisissa kisoissa, vieläpä piirinmestaruuksissa. Hyppis oli Katilta ja Intolta makea, mutta ohjaajan pieni jäätyminen sai Inton samaan putkeen kuin Tuitunkin. Sen verran hyviä kuitenkin oltiin, että hyvillä mielin voitiin vetäistä Hese-mätöt pehmispyörteillä :) Ja jälkkäriksi vähän karkkia...

Luulla oli vähän tylsää kisaturistina, kun se ei ehtinyt hektisestä aikataulusta johtuen edes radan reunalle hengailemaan. Käytiinkin kotona iltalenkin jälkeen tekemässä ihan vähän tokojuttuja. Liikkeiden järjestystä en taas varmaksi muista, mutta jotain tämmöistä puuhatttiin:

Seisomisia ja maahanmenoja sekaisin, vierellä kävelystä. Teki joka kerta oikein, wuhuu!

Eteentuloja tolpan kierroilla. Näissä tuli muistaakseni aika suoraan. Jonkun taisin vauhtipalkatakin.

Seuraamista suorina pätkinä. Paransi päätä, kun aluksi se roikkui melkoisen alhaalla.

Paikkamakuun jättöä ja paluuta, sekä pysymistä, kun kiertelin ympärillä. Olen auttanut maahanmenoissa nyt laittamalla vasenta jalkaa eteen, jolloin putoaa suorempaa. Tiedä sitten, saako tuota häivytettyä.