Viikko sitten sunnuntaina Nipsu tuli meille hoitoon. Mentiin heti treenaamaan :) Olin varannut puoli tuntia kummaltakin valmiilta radalta.

Ekalla tehtiin lähinnä puomia Nipsun kanssa. Pelkkää alastuloa kosketusalustalla ja muutama läpijuoksutus. Aatakin palkkasin pari kertaa, jos saisi vähän ajatusta eteen ja alas...

Luun kanssa tehtiin radan alku puomille pari kertaa. Sama alku, joka sössittiin taannoisissa kisoissa. Nyt kakkonen onnistui sekä niistolla että sylivekillä.

Toisella radalla keskityttiin siihen perjantaina tuskaa tuottaneeseen pätkään. Tein ensin Nipsun kanssa. Eipä meinannut onnistua silläkään ensin millään. Sitten sain omaa ajoitustani muutettuani jotenkin ratkaisevasti, ja saatiin onnistumaan. Tehtiin muukin rata pätkissä.

Sitten Luun kanssa, henkisesti epätoivoon valmistautuneena ;) Mutta nyt se onnistui heti! Ekalla yrityksellä ehdin, mutta viski epäonnistui. Tokalla meni koko pätkä aalta viskiin. Onneksi satuin pyytämään Katria kuvaamaan, niin sain itselleni todistusaineistoa (klik!). Melkoinen itsensävoittajafiilis!

Tehtiin Luunkin kanssa myös loppurata, perjantaina kun ei ehditty. Siinä ei suurempia ongelmia ollut, keinun jälkeistä hallintaa piti ensin vaan hakea. Ja vika kepeillemeno ei onnistunut kummaltakaan ykkösellä, lähettäen. Vaativat liikettä tueksi.