Maanantai aloitettiin tokotreeneillä Katin ja Hanna-Marin kanssa Loukonlahden kentällä.

Aloitettiin Luun kanssa seuraamispätkillä. Nyt oli taas jotenkin räyhäkkäällä päällä (niinkuin on ollut viime aikoina aika usein...?!) ja jouduin antamaan useammankin hihnapalautteen. Lopulta paikka parani, mutta alkoi painaa. Siihen on vähän vaikeampi puuttua, joten ei treenattu sen enempää ;)

Liikkeestä istumista. Ensin pari muistuttelua, sitten liikkuroituna. Nyt istui hyvin, palkkasin asennosta.

Metallilla ensin vähän pitoa, sitten liikkeenä. Ekalla kalisutteli palautuksessa, mutta eteentulo ok. En palkannut. Uudella paremmin. Kiersi kyllä taas kapulan yli... Mutta siitä lienee tässä vaiheessa turha ressata.

Tunnari kisamaisesti. Hyvin taas.

Ruutua ja ruudun loppua. Ruutuun meni ekalla kertaa sivusta sisään. Ihan kuin viimeksi samassa paikassa, kun treenattiin niitä hämymerkkejä. Ruutu oli kyllä eri puolella kenttää. Palkaksi vaan nami&kehut. Uudella lähetyksellä menikin hyvin ja suoraan. Loppuosaa erikseen, mutta ruudussa. Meni maahan :) Palkkasin namilla ohi kävellessäni. Pari käskyä. Yritin himmailla Luun tullessa ja se meni vähän pitkäksi. Ehkä pitäis kävellä normivauhtia vaan.

Yksittäisiä kaukojen vaihtoja. Luu ei oikein enää keskittynyt ja otti häiriötäkin. Tehtiin muutama vähän lähempää.

Tauon jälkeen koitin vielä kaukoja kisamaisesti. Alku oli ok, mutta sitten teki jonkun vaihdon väärin. Oisko mennyt seiso-istun maahan. Sen otin uudestaan ja tuli varmaan vähän eteen. Muut vaihdot näytti tekevän ihan ok.

Tuittukin meni ruutuun. Ja siis meni! Ei tosin ihan ekalla yrityksellä. Ensin se kävi vaan koukkaamassa muutaman metrin lenkin. Toisella lähetyksellä lähti taas samaan suuntaan vinoon, mutta bongasi kaarrellessaan ruudun ja sinkosi sinne :) Ihan kuin se kohta 10-vuotiaana alkaisi oikeasti oppia tämän...?! Kolmannella lähetyksellä menikin sitten ruutuun suoraa ja lujaa. Tääkin on edistystä, että pystyy menemään ruutuun kaksi kertaa peräkkäin :D

Illalla ajeltiin Nokialle epiksiin, siellä kun oli tarjolla kaksi Luullekin sopivaa rataa. Bonuksena paikan päällä selvisi, että rimattoman putkiluokan sai halutessaan suorittaa rimoilla. Otettiin siihen sitten 45-senttiset rimat. Hyppäri mentiin medikorkeuksilla, 35 cm.

Putkirata oli tosi lyhyt ja helppo. Alussa vaan oli suoran jälkeen kääntö putkeen, jossa en jotenkin osannut arvioida, kuinka paljon pitää jarruttaa. Ja kuten arvasinkin, vähän tuli Luulta kommenttia käännöksessä ;) Muuten rata oli ihan läpijuoksua, mutta jotenkin ohjasin ihan jäykkänä enkä uskaltanut vaan mennä. Varmistelin hyppyjä ja sitten Luu ei osannut mennä putkiin :D Onhan ne tietty vaikeita... Siinä vaiheessa homma menikin ihan säätämiseksi.

Hyppyradassa oli sama alku ja loppu, mutta lisäksi kepit, rengas ja muutama este enemmän. Kepeille tultiin u-putkesta ja väli oli varmaan neljä metriä. Siinä jarruttelin varmaan liikaakin, mutta oikein päädyttiin pujotteluun. Lopussa varmaan hätäilin itse ja Luu oikaisi vikan välin. Nää on kyllä olleet aika varmoja, en osannut varoa! Enkä ehtinyt reagoida ja korjata. Rengastakin varoin, kun se oli niin matalakin. Yritin ottaa vähän haltuun, mutta vedin sillä vaan Luun ohi renkaasta. Loppuradasta selvittiin, ja nyt Luu osasi mennä putkiinkin :) Kovin varovaista ja tökkiväistä se meno on, mutta pikku hiljaa...

Video

Loppulenkillä Luu sitten teki temput. Päästin sen vapaaksi pikkutiellä, jossa on ennenkin lenkkeilty. Se kytsäsi vähän järvelle päin, mutta ei mennyt kun kielsin. Kunnes se oli yhtäkkiä kadonnut. Huusin kuin hullu, mutta ei mitään. Luu ei ole varmaan koskaan jättänyt oikeasti tottelematta, kun kutsutaan. Rantaan oli matkaa vielä monta sataa metriä, mutta ei auttanut kuin lähteä katsomaan. Yhdessä kohtaa rantaa oli nelihenkinen perhe uimassa. Ja siellä Luu istui muina koirina laiturilla heidän seurassaan. Ei ollut tietenkään mennyt uimaan, mutta kovasti taisi odottaa lupaa.

Jos tuommoisen katoamistempun päättää tehdä, niin olisi nyt mennyt sitten johonkin syrjemmälle eikä pokalla keskelle vieraita ihmisiä. Sitä rantaa olisi kyllä riittänyt, mutta voin kertoa, että jäi Luu uinnit uimatta.