Eilen kisattiin kotikisoissa tallilla. Olosuhteisiin nähden kisat näyttivät sujuvan ihan hyvin. Ahdasta oli, mutta kyllä siellä jotenkin pärjättiin. Ja vaikka keskustelupalstoilla _tiedettiin_ jo etukäteen, että kenttä tulee joka tapauksessa kastumaan (jos ei muusta niin koirien tassuhiestä...!) ja on kolmosilla vaarallisen liukas, niin se pysyi ihan kuivana koko illan kestäneestä räntäsateesta huolimatta. Kummasti hiljeni palstakeskustelukin ;)

Itse huomasin häiriintyväni siitä tungoksesta ja hälinästä. Jotenkin kamala ressi päällä, eikä oikein pystynyt keskittymään. Toiselle radalle mennessä sain sitten jo pidettyä pään paremmin kasassa. Starttasin ekalle radalle ensin Nipsun ja parinkymmenen koiran päästä Tuitun kanssa. Kävin välissä hakemassa Tuitun autosta (joka oli hevonkuusessa), ja kaikkien kenkien vaihtamisen kanssa siihen meni niin paljon aikaa, että Tuitun kanssa valmistautuminen jäi vajavaiseksi. Toisella radalla järjestys olikin toisin päin, ja se tuntuu muutenkin sopivan mulle paremmin.

Ensin kisattiin hyppis, jonka oli tehnyt Jalosen Kari. Loppusuora aiheutti harmaita hiuksia, mutta kuvittelin kyllä siitä selviytyväni. Nipsun kanssa rata lähti kulkemaan ihan kivasti, mutta sitten en saanut Nipsua irtoamaan pimeään putkeen ja homma hajosi ihan käsiin. Toisen suoran putken jälkeen ei ollut mitään jakoja ehtiä takaakiertoon. En tiedä, olisiko ollutkaan, vaikka olisin ennakoinut vielä enemmän ja tsempannut paremmin....? Luulen, että olisi kannattanut ottaa se kohta seinän puolelta ulkokautta, mutta se tuli mieleen vasta myöhemmin. Kepeillä mun piti jättäytyä taakse ja sivuun, että olisin päässyt tökkäämään renkaan jälkeen takaakiertoon. Nipsu ei sitten kestänyt irtoamista, vaan lopetti kepit kesken. En kehdannut jäädä sitä enää hylly alla hinkkaamaan, joten uusinnalla pysyin lähempänä keppejä. Renkaalla huomasin sitten, että turha edes yrittää sitä takaakiertoa ja annoin Nipsun mennä suoraan maaliin. Tämäkin olisi kannattanut varmaan ottaa varman päälle vaan sieltä toiselta puolen, mutta luulin, että olisin pystynyt irtoamaan kepeillä tarpeeksi. Tai sitten olisi pitänyt tehdä niin kuin Kati Inton kanssa ;)

Nipsun hyppis

Tuittu oli aika tahmea varsinkin alkuradasta. Tehtiin kuitenkin puhdasta rataa aina kepeille asti, jossa tein vissiin liian äkäisen sivuliikkeen ja Tuittukin tuli kepeiltä kesken. Senkin kanssa vähän helpotettuna uudestaan, eikä mulla sitten ollut senkään kanssa mitään jakoa ehtiä siihen takaakiertoon. Tuitun hyppistä ei ole videolla, mutta siinä ei varmaan ollut paljon näkemistä.

Oli kyllä taas aika surkea fiilis hyppiksen jälkeen. Olin itsekin niin huono.

Agiradan tuomaroi Anne Viitanen. Rata oli musta aika helppo, mutta muutama juttu siinäkin oli. Tuittu tuntui vähän reippaammalta ja teki ihan hyvää rataa yli puolenvälin. Puomilta se sitten lähti kiertämään putkea, enkä saanut sitä millään takaisin. Yritin vielä pelastaa tilanteen kierrättämällä koko putken, ja Tuittu oikaisi aavistuksen keinun päältä. Mun nähdäkseni se ei edes koskenut siihen, mutta tuli kuitenkin muutaman sentin siitä kulman yli. Oltaisiin tuskin kyllä ehditty ihanneaikaankaan enää tuon putken kiertämisen jälkeen. Lopussa olin vielä vähän eksyksissä, mutta Tuittu pelasti varmaan katsomalla itse seuraavan hypyn numeron ;) Kaksi hyllyä kuitenkin saldo tälle entisvuosien nollakoneelle...

Tuitun agirata

Nipsun kanssa radalle lähtiessä olin jotenkin jo valmiiksi luovuttanut, vaikken radassa siis mitään ylivoimaisen vaikeata keksinytkään. Mutta jos Tuitunkin kanssa sain aikaiseksi tuommoisen virheen, niin oletin, että jotain siellä sattuu kuitenkin. Mutta niin vain todennäköisesti vuoden viimeinen kisastartti pelasti päivän! Valssit valui ja puomi oli tosi hidas (käskytin turhan tiukkaan, kun vähän jännäsi), mutta nolla tuli! Päästiin vielä palkinnoillekin, kun aika kontaktien pysäyttämisestä huolimatta riitti kakkossijaan (44 koirasta). Mun mielestä Nipsu ei edes näytä videolla niin nopealta kuin jotkut, jotka sitten kuitenkin käyttivät radalla enemmän aikaa. Ehkä se video sitten vääristää. Tai sitten mikään ei näytä miltään, kun radalla tuntee sen kiireen ja paniikin ;) Niillä sijoituksillahan ei tosiaan ole tässä vaiheessa mitään merkitystä, mutta kyllähän se luo aikamoista uskoa tulevaisuuteen, kun aikoja vertailemalla näkee, mihin on mahdollisuudet, kunhan tästä vielä saa palikat paremmin kohdilleen. Aika hurjaa tajuta, millaisen tykin tuosta voi vielä saada!

Nipsun agirata

Eikä se nolla todellakaan ollut mikä tahansa nolla, vaan Nipsun seitsemäs nolla! Me ihan oikeasti tehtiin se!

Nyt jäädään todellakin ansaitulle kisatauolle, treenaillaan asioita pitkältä treenilistalta ja odotellaan juoksuja. Syksy on pidetty aika hurjaa tahtia kisaamisen suhteen. Ehkä liiankin hurjaa noin nuorelle koiralle, mutta koska suunnitteilla on pitkä tauko, päädyin tämmöiseen ratkaisuun. Kisaaminen ei ole laajentanut teknistä osaamistamme, mutta olen kyllä huomannut sen tuovan muuten tekemiseen semmoista rytmiä ja rutiinia, jota en usko pelkällä treenillä saavan. Treenit ovatkin jääneet vähälle, kun agipäivien määrä on pidetty kuitenkin maks. kahdessa per viikko (paitsi se yksi, kun treenattiin ma, ti ja ke), joten nyt odotan niin innolla sitä, että saadaan keskittyä pelkkään treenaamiseen, hienouksien hinkkaamiseen ja taitojen kehittämiseen.

Tuittukin jää näiden kisojen myötä talveksi totaaliselle agilitytauolle. Keväällä katsellaan sitten mikä on kunto ja fiilis, ja mietitään, että yritetäänkö saada senkin kanssa nollia kasaan. Ollaan siis Tuitun kanssa siinä harvinaislaatuisessa tilanteessa, että SM-nollat eivät ole vielä syksyllä kasassa :D Kerran aikaisemmin on ollut sama juttu, nimittäin ekalla kolmosluokan kaudellamme 2005-2006, kun viimeinen nolla saatiin vasta huhtikuussa :)

Ja kun pikkukoirat taukoilevat, Luu pääsee hommiin! Suunnitelmissa olisi saada sitä talven aikana vähän eteenpäin agiliitäjänä <3