Perjantaina oltiin "taas" treenaamassa Tuitun kanssa. Mietiskelin juuri ennen treenejä, että tämä treenaaminen kahden viikon välein sopii meille tosi hyvin - Tuittu säästyy ja mä keskityn treeneihin kunnolla, kun ne ovat vain harvinaista herkkua. Nyt kuitenkin paljastui se kolikon kääntöpuoli, eli kahden viikon tauon seurauksena mä olin ihan pihalla, enkä osannut mitään. Aika nopsaan se tuntuma katoaa, varsinkin kun välissä säätää teinisheltin kanssa.

Tero veti treenit ja teemana oli tekniikka. Aloitettiin "lämmittelykierroksella", johon kulutettiin tunti ja vartti. Mä en sentään ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia, mutta aika hinkkaamiseksi meni touhu Tuitunkin kanssa. Mä esimerkiksi suunnittelin yhteen kohtaan ohjauksen, jota en sitten saanutkaan toimimaan, kun en ehtinyt. Alkeellista! Se oli semmoinen takaakierron jälkeinen hyppyepäsuora, jonka luulin ehtiväni ohjata ulkokaarteen puolelta. Jouduin siis vaihtamaan puolta, jonka seurauksena takaakierrolla piti tehdä valssi tai saksalainen ja hyppysuoralla yksi takaaleikkaus. Valssi kuulemma hidasti Tuittua ja Tero laittoi mut tekemään saksalaista. Ja mä en vaan osannut! Olin aina myöhässä ja Tuittu haki mun selän takaa väärälle puolelle. Muutama sinnepäin saatiin räävittyä, mutta aika kökkö fiilis jäi. Alunkin Tero halusi mun tekevän takaaleikaten, mutta se meni kyllä paremmin valssilla ja jaakotuksella, kun vaan sain ajoituksen kohdalleen. Muutenkin viilattiin jotain kohtaa, joten eipä siitä pätkästä montaa hyvin sujunutta kohtaa jäänyt...

Toinen meni sentään vähän paremmin. Vaan eipä nollalla sekään, vaikka niihin Tuitun kanssa ensijaisesti pyritään. Tällä radalla oli kolme rinnakkaista aitaa, joista keskimmäinen piti jättää välistä. Kerran Tuittu luikahti jännästi kakkosesteen jälkeen kolmoselle takaakiertoon, mutta muuten layeroiden ihan ok. Samoilla hypyillä sekoiltiin jotain lopussakin, mutta muuten ei taidettu ottaa virheitä (?). Puomilla Tuittu kyllä vähän possuili, mutta vitosia ei olisi tullut. Mun linjoja ja ajoitusta viilattiin vielä yhdessä kohtaa (en saa jättää Tuittua liikaa!), ja viimeinen yritys radan loppupätkällä tuntui jo ihan hyvältä :)

Hallin alustaan olin kyllä aika pettynyt. Se on vaikuttanut tosi hyvältä, ja vaikka myyntimies vakuuttikin, ettei se menetä pitoaan märkänä, niin kyllä se vaan oli liukas :( Omat kenkäni olivat ihan kuivat, kun en niillä ulkona kävellyt, mutta maton pintaan oli kuitenkin kulkeutunut vähän kosteutta. Ainakin Integratoreilla oli vähän pelottavaa juosta (mikä osaltaan kyllä vaikutti siihen, että olin niin huono), kun varoi liukastumista. En sitten tiedä, toimisivatko muunlaiset kengät paremmin. Koirat pysyivät aika hyvin pystyssä, mutta sutivat nekin joitakin kertoja. Tuittu liukasteli kerran kepeillä. Ja Tuittuhan ei kovin helposti sudi, koska liikkuu niin maltilla. Täytyy toivoa, että tämä osoittautui jotenkin poikkeustapaukseksi tai mahdolliseen ongelmaan keksitään joku ratkaisu. Kuivana alusta on kyllä tosi hyvä.