Nyt aletaan päästä taas treenaamisen makuun, niin huippua! Ja niin syvältä kuin nämä kelit ovatkin, on ihanaa, kun tarkenee treenata. Tänään meillä oli kolmen tunnin varaus Tallillta Katin ja Maijun kanssa. Koko aika meni :)

Luu teki kahdessa setissä. Tuntui jo vähän paremmalta kuin kahdessa edellisessä treenissä. Unohtui edelleen kuplaansa ja jouduin uusimaan alkuja ja siirtymiä ym., mutta ei tuntunut ihan niin "kireältä".

Ensin idari, jossa hinkutettiin seuraamista. Pari asentoakin jossain väleissä. Ei ollut yhtään niin kamalaa kuin eilen.

Tunnari, kapulat sikinsokin taas. Tarkisteli vähän oman kohdalla, meinasi jättää, mutta päätyi nostamaan. Tehtiin juuri eilen illalla haastetunnareita sisällä, ja mokasikin yhden nostamalla viereisen - tai ko. tapauksessa päällimmäisen. Saattoi sekin vaikuttaa varmisteluun. Palatusta ei vaan kykene nyt tekemään... Sitä paristi erikseenkin. Tästä taisi saada namia.

Luoksetuloa. Ekalla jätöllä oli laittanut pään maahan, joten se uudestaan. Piti palkata stoppi takapalkalla, mutta oli niin huono pysähdys, että ei voinut hyväksyä. Uusinta vartaloavulla, parempi. Luulen, että näissäkin nopeat vapautukset palkalle aiheuttavat steppailua. Kokeilen vähän aikaa kehua kunnolla pysähdyksen ennen vapautusta. Koko luoksetulo vielä, stoppiin edelleen vartaloapu. Maahan ok, sivulle vajaa. Sivulletuloa sitten erikseen.

Toinen setti aloitettiin hyppynoudolla muovikapulalla. Meni hinkkaamiseksi. Ensin hinkattiin asennetta heiton jälkeen ja sitten palautusta, jossa tuli aina vajaaksi. Sai lopulta lelupalkan, kun onnistui. Ei pitänyt, mutta jouduttiin tekemään niin paljon...

Palautukset on kyllä tällä hetkellä niin kamalia! Hidastaa, miettii ja tulee vinoon... No, aika kauan hinkattiinkin niiden yli menevien kanssa :D Tällä hetkellä tuntuu, että palautusten vaihtaminen edestä sivulle on vienyt vaan ojasta allikkoon. Suora asento on Luulle jostain syystä ihan ylivoimaisen tuntuinen tehtävä...!

Ohjattua. Merkistä sai namipalkkaa. Oli siellä ihan kivalla asenteella. Ensin oikea puoli kapulalle pysäytyksellä. Tämä hyvä, ei yhtään hötkyillyt kehuistakaan. Palautus suht suora! Vasemman sai hakea ilman pysäytystä. Kaarrotti ihan hulluna, mutta saattoi olla menossa kapulan viereiselle merkille. Tääkin palautus ok...! Ihanaa, kun välillä on edes jotain toivoa näkyvissä ;)

Kaukot kisamaisesti, paitsi että Maiju roikkui takajaloissa. Saispa kisoissakin käyttää "jalkapuuta", hyvin teki! :)

Lopuksi ruutua. Olin suunnitellut, että saa mennä ruutuunkin, jos pystyy tekemään aloituksen ja merkin kunnolla. Pystyikin ihan kohtuullisesti (hinkattiin vähän), mutta muka hyvästä mielentilasta huolimatta lensi ruudusta yli. Se kaava merkiltä lähdettäessä on vaan niin vahva! Aina jos pysäytin matkalle ruutuun ja päästin siitä tai lähetin vapaamuotoisesti ilman merkkiä, oli ruudun sisällä (ihan takana). Merkiltä lähetettäessä aina takajalat ulkona tai nauhalla. Sen oikein näkee koirasta, kun se lyö kaasun pohjaan, laittaa autopilotin päälle ja antaa mennä... No, jos jotain hyvää, niin mä säilytin hermoni aika hyvin ;)

Luun tokot oli siinä. Koska aikaa oli, tehtiin pk-hyppyä. Pakko kai sitä on uskaltaa alkaa, jos edes haaveilee joskus pk-kokeeseen osallistumisesta. Mulla on aika hullu koira ja mua vähän pelottaa metrinen, joten vaihtoehdot ovat olla tekemättä ollenkaan tai tehdä kunnolla. Koitetaan jälkimmäistä. Laitoin kolmen hypyn perussarjan ja tokohypyn ensin matalana, sitten nostaen 80 senttiin asti. Luu ei ole varmaan koskaan ennen mennyt 65-senttistä korkeampia hyppyjä. Vikan laudan laitoin vain toisesta päästä kiinni, että tippuisi, jos Luu osuu. Kevyestihän se kaikista meni yli, mutta pakko sanoa, että jo noissa korkeuksissa kylmäsi katsoa. Eihän se hyppy sinänsä hirvitä, vaan esteen hajoamattomuus. Se, mitä tapahtuu, jos koira liukastuu tai epäonnistuu ponnistuksessa. Tai tekee ihan vain arviointivirheen. Hyi.

Muutama puomikin tehtiin, mutta siinä se sitten taisi olla. Tuittu teki pätevänä seuraamista, ruutua, kaukoja ja noutoa :)