Taas onnistuin jotenkin sähläämään valmiin blogikirjoituksen bittiavaruuten, äh. Oltiin siis eilen Oriveden kisoissa. Luu vaan joutui jäämään kotikatsomoon, sillä se sai yöllä jonkun mysteerisen pahoinvointikohtauksen. Aamulla vointi oli jo ihan hyvä, mutta jos on koko yön nieleskellyt ja kuolannut, ei valitettavasti ole asiaa radoille kaahottamaan :( Se jäi sitten Tuitun kanssa (siltä varalta, että kantoivat jotain vatsapöpöä) Nipsulaan isän valvottavaksi. Voi hyvin ja pääsi uimaankin :) Äiti lähti mukaan Orivedelle, joten Nipsu sen sijaan pääsi A-luokan matkalle ilman koiria.

Ensimmäisen radan harjoitustuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. Ihan helppo ja kiva. Nipsu teki hienon juoksu-aan, mutta koska se ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mukana sen opetussuunnitelmassa, uusittiin kontakti ja mentiin pois radalta. En olekaan pitkään aikaan hyllyttänyt tahallani nolla alla, mutta olin ihan tyytyväinen kyvystäni pitäytyä päätöksessä tehdä kontaktit kunnolla. Meillä alkoi nääs nyt kontaktit ruotuun -projekti. Koskee varsinkin ohjaajaa ;)

A

Toinen rata oli Vesa Sivosen. Ei sekään nyt mikään mahdoton, tosin lopusta ei ole käytännön kokemusta. Ja alussa kävi juuri niinkuin pelkäsinkin, eli en ehtinyt neloselle pyörittämään ja Nipsu hyppäsi ristiin. (Huom. ei ollut eka kerta, voisi treenata "kaukoniistoa" ja erotteluja viskistä!) Sain jotenkin pelastelukalasteltua vielä oikealle radalle. Aan pysähtyi nyt, tosin varmistelin vähän... Sitten tippui yksi rima ja päätin provosoida puomilla. Hitsit, teki kontaktin hyvin, mutta lähti liikkeen perään. Se siis uusiksi ja taas oikotietä maaliin.

B (Kuva heiluu ja katkeaa kesken radan...)

Katarina Virkkalan hyppärillä sai sitten mennä maaliin asti. Tehtiin kompensaationa yksi ylimääräinenkin hyppy ;) Jäi vaan yksi pieni putkijarru (ja sen puuttuessa haltuunotto putken jälkeen) tekemättä ja Nipehän meni. Muutenkin rata tuntui yhdeltä kaaokselta alusta loppuun. Levisi jo kakkosella, jossa Nipsu ei yhtään jarruttanut ihmisnuoleen, vaan tuli jalkoja päin. Kehtasi vielä kirota mulle ;)

C

Kiitos Lealle kuvista!

Palautetta tulee...

...ja kommentteja riittää...

Välillä pitää vetää henkeä.

Silmät kii ja tuulta päin!

Miten joku noin pieni ja söpö voi olla noin tosissaan? Aika liikuttava.

Lea pyysi, että Nipsu voisi ensi kerralla vähän rajoittaa tuota hiekan pöllyyttämistä. Tulee ihan hämyisiä kuvia.

Niin, ja hyllyistä viis. Luu on ihan kunnossa <3