Milläköhän tätä tulostasoa saisi nostettua? Tuntuu, että junnaan vuodesta toiseen samassa "hyvä rata, mutta" -suossa. Nipsun kanssa on kulkenut ihan kivasti, mutta ihan liian usein tulee joku yksi pikkujuttu. Luulla kokonaisuus on parantunut ja virheet pienentyneet, mutta aika harvoin silläkään sinne nollan puolelle kellahtaa. Meillä on Luunkin kanssa jo melkoinen kokoelma kokonaisuutena hyviä ratoja, joissa on vain yksi pieni virhe.
No, se tuloksista. Eilen tehtiin Takkujen kisoissa taas niitä "ihan hyviä muuten" :D
Nipsu oli vuorossa aamusta. Alkoi sataa vasta hyppärillä.
Ekalla radalla hankalahko alku liukkaan koiran kanssa. Päädyin valssiin kolmoselle, olin myöhässä, mutta selvittiin kaartelulla. Muuten menikin kivasti, paitsi mitä nyt sitten ennen keppejä varoin putkea ja käänsin ja käskytin riman päällä... Puomilla olin varma, että menee läpi, koska ei olla päästy treenaamaan puomia viime kisojen jälkeen. Mutta pysähtyi... :D Seltin aivoitukset... Seisotin sitten oikein ja kehuin. Rima-vitosella maaliin, huoh.
Tokalla radalla vielä vähän hankalampi alku. Päädyin yrittämään persjättöä kolmoselle, koska putkelle oli vaan pakko saada vähän etumatkaa. Kiirettä ajatellessani en malttanut tökätä kakkosen takaakiertoon kunnolla ja siitä hylly. Tosin, jos oisin tökännyt kunnolla, tuskin olisin siihen persjättöön ehtinytkään. Nytkin meni tiukille. Jatkoon kuitenkin ehdin kurvit sutien :) Ihan hyvä rata tääkin sen jälkeen. Pysähtyi puomillekin taas ;)
Hyppärillä parissa kohtaa paniikinpoikasta saada koira oikeaan suuntaan ja rimat alas... Pohjakin teki varmasti osansa. Kenttä meni sateessa ihan mössöksi ja itse kompastelin radan aikana monta kertaa, kun tossu tökkäsi hiekkaan. Rimoja ja kökköä putki-pakkovalssia lukuunottamatta ihan kivaa menoa tämäkin. Oma keskittyminen meni kyllä lähinnä pystyssä pysymiseen... :D
Medien aikana kävin kotona syömässä ja huilaamassa vajaan parin tunnin ajan. Motivaatio lähteä takaisin ei ollut kyllä erityisen korkealla, sillä kauhistutti ajatus samoista radoista Luun kanssa. Ja vesisade ja pehmeä kenttä. Mutta koskapa mä jättäisin kisat vapaaehtoisesti väliin...?
Eka rata oli sama kuin minien muuten, mutta tokavika hyppy eri päin. Alkuun en edes yrittänyt sitä valssia, koska tiesin, etten saa Luuta kakkosen takaakiertoon kovin kaukaa tuollaisesta kulmasta. Vastakäännökseenkin tuli kiirus. Ja putkella leikkaamisen jälkeen olin niin jäljessä, että kepeille ohjaamisen hyväksi en ehtinyt tehdä mitään. Luu irtosi putkeen kyllä hyvin itsevarmasti... Loppurata menikin sitten ihan hyvin, paitsi lopun viskileikkaus. Ikivanha virhe, ei vaan osata noita vauhdissa. Vika rimakin sitten vielä alas kruunuksi. Puomi oli tosi hidas, mutta meni ihan suoraan, vaikka laahustin kivirekenä jossain kilsan perässä! Positiivista siis, että vaikka hidasti, niin ei tullut vinoon.
Tokaa rataa oli muutettu sen verran, että kakkonen mentiin suoraan. Pieni helpotus siis, mutta ei se alkua helpoksi tehnyt. Vaikka miten vei, putkelle oli vaikea ehtiä. Putki alkoi mutkalla, mutta siitä olisi pitänyt jatkaa suoraan eteenpäin. Ja kun vielä edellisellä radalla oli samassa kohtaa käännytty, niin ei ollut yksi eikä kaksi koiraa, jotka kääntyivät putkesta ohjaajan eteen. Suoraan sanoen tosi veemäinen kohta, mutta eipä Jaloselta muuta voi odottaakaan. Mä pääsin valssista ihan yllättävän hyvin eteenpäin, mutta silti en ihan ehtinyt linjaamaan tarpeeksi. Kielto renkaalta siis, mutta loppurata kulki! Hyvä fiilis jäi tästä, muuten.
Hyppärillä viimeiseen putkeen vienti aiheutti rataantutustumisessa vilkasta keskustelua ;) Pakkovalssin hylkäsin aika nopsaan, tuoreessa muistissa, mitä tapahtui meidän viimeisissä kakkosten kisoissa, kun tein myöhästynyttä pakkovalssia pimeään putkikulmaan... (Luu luki putken, ei pakkovalssia, ohjaaja keilattiin pois alta.) Vaihtoehtoja ei kovin montaa ollut, joten lähetystä ja leijeröintiä lähdettiin tekemään. Alku sujui just eikä melkein aina puoleenväliin rataa. Sitten Luu levähti vastakäännöksessä hypylle. Toinen vastaava levähdys tuli vielä ennen sitä vikaa putkea. Mutta putkikohta ja loppusuoran viskileikkaus onnistuivat, joten ihan positiivisen puolelle jäi fiilikset tästäkin radasta.
Oli muuten aika mielenkiintoiseen paikkaan sijoitettu ratahenkilö tällä hyppärillä! Luuta se ei näyttänyt haittaavan, mutta huomasin itse vähän häiriintyväni. Olihan se vähän hassua lähettää koira putkeen matkalla seisovan ihmisen ohi... Kaikkee sitä olisi, mitä ei ole tullut mieleen harjoitella.
Kommentit