Tänään on ehditty treenata ja touhuta reilusti ihan päiväsaikaan

(Myöhäisellä) aamulla käytiin tokoilemassa Ruovedenkadun kentän nurtsilla. Ei ollut oikein suunnitelmaa ja laiskotti, mutta saatiin aikaiseksi ihan hyvät tunnarisulkeiset ;)

Ensin vähän ohjatun kapulan pidon muistuttelua. Muutenhan se osaa pitää, mutta jos nostaa kapulan itse suuhun, niin ottaa huonosti...

Sitten vaan sitä tunnaria. Tiheä rivi ja haastetta lelun heitolla. Välillä annoin hakea lelun, välillä vaan heitin sen kapuloille. Tämä nostikin kierroksia juuri sen verran, että saatiin ihan huolella virheitä aikaiseksi. Ensin vaan ohitteli omaa, mutta lopuksi nosti paristi vääränkin ja yritti oikoa riviin lelua väistäessään. Aina välillä teki hyvin, mutta kun annoin välillä mennä lelulle, seuraavaa piti taas korjata.

Tuittukin teki tunnaria pitkästä aikaa. Ilman leluhäiriötä :) Ja seuraamista, jossa se on kyllä aika söpö. Pitäisi videoida joskus.

Myöhemmin Tuittu pääsi hierontaan opiskelijoiden hierontapäivään Kennelpiirille. Jumissa se olikin, luultavasti siitä tassuepisodista. Lanneselkä ja vasemman puolen jalat oli pahiten jumissa, mutta antoivat kyllä kuulemma aika hyvin myöten. Lihaskunto Tuitulla on kuulemma vieläkin hyvä ikäisekseen :)

Kun siellä suunnilla oltiin, niin ajettiin samalla Sääksjärven metsiin jäljestelemään. Tallasin Luulle jäljen samaan paikkaan kuin Taitolle viimeksi. Katsoin silloin, että sinne saisi helposti pidemmänkin jäljen tehtyä, mutta nyt onnistuin valitsemaan jotenkin huonoja linjoja ja ajauduin kaiken maailman vadelmapuskiin. Lopulta päädyin jo niin lähelle tietä, että oli pakko kääntyä loppusuoralle (jälkeähän ei voi lopettaa väärään suuntaan autosta, ettei joudu kävelemään turhaan ;) ). Mittaa kertyi reipas 600 m kuitenkin. Keppejä jätin matkalle kymmenen.

Jäljen vanhetessa treenattiin esineruutua! Huutomerkki, koska Luu on tehnyt esineitä kerran elämässään, T-leirillä joskus pari-kolme vuotta sitten... Tallasin ruuduhkon, jonka kaikki sivut olivat eri mittaisia, mutta yksikään ei ihan 50 m. Vähän huono näkyvyys, vino polku ja silleen.

Vietiin Luun kanssa yhdessä alueelle kaksi hanskaa (mä mitään esineitä ole varannut...), ensimmäinen lähelle oikeaa takakulmaa ja toinen vasempaan. Lähetin ensin viimeksi viedylle. Sinne se meni, sitten en nähnyt mitään ja sieltä se sitten tuli iloisena hanska suussa :) Toiselle lähetyksessä jäi ensin jälkiin kiinni heti muutamassa metrissä. Uudellä lähetyksellä irtosi hyvin ja tuli taas samoilla vauhdeilla takaisin hanskan kanssa.

Vein vielä kerran toisen hanskan n. keskelle takarajalle Luun odottaessa lähetyslinjalla. Ei nähnyt esineen jättöpaikalle asti. Nyt lähti ensin hyvin, mutta kaarsi takana vasempaan kulmaan ja tuli pois. Lähetin ihan vähän eri kohdasta uudestaan. Lähti ihan suoraan ja pidin sormet ristissä, että löytäisi hanskan palkaksi ;) Sahasi vähän takarajalla, mutta sieltä se löytyi. Hyvä Luukkonen! Ihan hyvin meni siihen nähden, että koira ei periaatteessa tiedä yhtään, mitä sen pitäisi tehdä :D Muinaisista hakutreeneistä on kyllä varmaan apua, kun metsään lähettäminen ei ole ihan outo juttu. Niin, ja onhan se omaa käpyä etsiskellyt metsälenkeillä...

Sitten ehdittiin tehdä vielä vartin lenkki ja tasailla hetki hengitystä, niin jälkikin oli vanhentunut jo reilun tunnin.

Jana oli säätöä, mutta muuten meininki erilaista kuin keskiviikkona. Janalla poukkoili ja lähti takajäljelle. Yritin ensin jarruttaa, kun oli mennyt liinanmitan verran, mutta oli lopulta päästettävä irti, kun Luu kierteli puita. Hetken se pyöri jäljellä ja oli melkein vaihtamassa suuntaakin, mutta oli lopulta niin solmussa, että kävin hakemassa sen pois ja yritettiin kohta uudestaan. Sitten taas jotain poukkoilua, mutta eteni jäljelle asti ja nosti heti oikean suunnan. Sitten mentiin!

Oli kyllä ihan kivan tarkan oloinen. Liina oli toki kireällä, mutta ei tarvinnut voimalla jarruttaa ja selvisin reippaalla kävelyllä. Muutamat tarkastelut, mutta selvitti ne hyvin itse ja niissä kohdin, mitä muistin, niin meni kyllä pitkälti jäljen päällä. Keppejä nousi aika tasaiseen tahtiin. Yksi jäi semmoiseen jyrkkään alarinteeseen, josta kyllä mentiin aika vauhdilla. Yhdeksän löytyi kuitenkin taskusta maalissa :) Pari oli osittain sammaleen seassa, yksi korkealla mättäällä ja yksi kivellä. Yhtä etsi pitkään ja kun alkoi näyttää siltä, että harkitsee jatkamista, autoin kyselemällä, että "Onko siellä keppi?". Löytyi se sieltä onneksi. Muistelen, että tuo oli sellainen kohta, jossa olin kaivellut pistäviä roskia kengästä heti kepin jätettyäni ja Luu haisteli sitä roskakohtaa :) Keppi oli ehkä vajaan metrin aiemmin. On se koiran nenu tarkka.

Kuuma oli ja Luu läähätti, mutta hienosti se jaksoi tsempata ja keskittyä. Juotin sitä melkein joka kepillä. Kotiin päästyämme se romahti heti lattialle makaamaan. Mä menin ensimmäisenä pesemään jalat. Olin metsässä matalilla lenkkareilla ja sukilla ja VARPAANVÄLIT oli täynnä siitepölyä...