Tänään Nipsu pääsi treenaamaankin. Kaikkien onneksi! Viime viikon melkein turhan reissun jälkeen se oli kuulemma ulvonut autossa koko kotimatkan, eikä iltaruokakaan ollut oikein maistunut... Tänään se hyppäsi loppulenkin jälkeen tyytyväisenä autoonsa istumaan. Agility on tärkeä harrastus seltille :)

Laura oli koulutusvuorossa ja toi jotain vähän muokattuja Silvia Trkmanin ratoja. Ratoja oli ollut samalla pohjalla yhdeksän, mutta me tehtiin vain kahdeks... kolme. Koiran piti irrota, mielellään kuitenkin hallitusti, ja ohjaajan olla nopea. Välillä onnistui irtoaminen, välillä hallinta, ohjaajan nopeudessa oli parantamisen varaa.

Tehtiin kaikki radat läpi kisamaisesti ja loppuun jäi muutama minuutti aikaa treenata eniten hampaankoloon jääneitä kohtia. Treenikierrokselle olisi riittänyt aiheita pidemmäksikin askareeksi ;)

Ensimmäisellä radalla taisteltiin melkein nolla. Alussa oli vaikea poispäinkääntö puomilta putkeen. Nää on olleet niin vaikeita, mutta niin vaan Nipsu osasi! Sen jälkeen olinkin ihan myöhässä, enkä saanut koiraa kiinni oikein missään vaiheessa. Kamalalla pelastelulla selvittiin loppusuoralle, toistan sanan suoralle, jossa Nipsu kiersi toiseksi viimeisen hypyn. No, oli siellä putki vähän vetämässä.

Toisella radalla sain Nipsun isovälisessä serpentiinissä takaakiertoon. Lisäksi se teki radalla kaksi ylimääräistä putkea :D Muuten meni kai ihan hyvin... Tuntui aika liukkaalta seltiltä.

Kolmannella oli vaikea putkeen irrotus alussa ja kesken rataa. Alku meni hyvin! Olin käynyt näyttämässä putken etukäteen. Parin esteen se sama putki ei enää löytynyt niin helposti. Kepeillä Nipsu oli kuulemma liukastunut tj. ja tullut väärin ulos. Tätä en nähnyt itse, missä lie katse harhaillut.

Treenikierroksella halusin tehdä sitä serpentiiniä. Kaksi hyppyä siis vaan, eka takaa ja toka edestä. Olen niin huono näissä, varsinkin isoilla esteväleillä. Yritän pitää koiraa hallussa ja sitten saan sen lipeämään takaakiertoon. Kokeilin Lauran vinkistä liikkua päällejuoksun jälkeen rohkeammin rintamasuunta suoraan eteen - ja se toimi! Pääsin liikkumaan paljon paremmin ja vaikka en ottanut koiraa kiinni, tilanne oli paremmin hallussa.

Tehtiin myös samaa kepeille menoa, jota vissiin kaikki muutkin. Siinä tuli vauhdikkaan suoran jälkeen poispäinkäännös hypylle ja poispäinkäännös kepeille tosi jyrkkään avokulmaan. Radalla Nipsu oli mennyt keppien sijasta putkeen. Nyt se onnistui kerrasta ihan superhyvin! Siihen oli hyvä lopettaa.

Palkkailin vikalla kierroksella myös kontakteja, kisamaisilla oltiin tehty ne kisamaisesti (tosin varmasti kunnon 2on 2offit ja välillä hetki seisottaen). Meni puomillakin joka kerta kerrasta alas, välillä vähän hitaammin. Aa ihan kohtuukiva. Nyt on taas vähän parempi fiilis, että ehkä ne vielä paremmaksi saadaan. Lauantain kisoissa teemana on tehdä kunnon kontaktit, sillä nopeat vapautukset ja läpijuoksutukset ovat varmasti tehneet hallaa.

Mutta on mulla vaan vaikeuksia päästä tuon koiran rytmiin, kun se on jostain keksinyt itselleen taidon irrota ja kaarrottaa... Haasteita riittää, mutta erittäin kivoja sellaisia!

Kotimatkalla päädyin ex tempore tekemään Luulle namijälkeä, kun bongasin siihen sopivan niityntapaisen. Mukana oli vaan vähän huonoja nameja, mutta jos on melkein neljä vuotta odottanut jälkiharrastuksen aloittamista, se eka pitää tietty tehdä sillä samalla sekunnilla, kun sattuu huvittamaan :D

Namit riittivät reilun 20 metrin pätkälle. Saattoi se olla melkein 30 metriäkin. Nameja askeliin kyykkiessä ajattelin, että ompa aika raskasta. Kun sitten hain Luun jäljelle, tajusin, että kyykkyjumppa oli ihan lastenleikkiä... Pitelin remmistä (onneksi oli grippi) kaksin käsin ja harasin kaikin voimin vastaan. Luu eteni lähinnä ryömien ja jätti jälkeensä ehkä puolet nameista. Loppuun löydettiin kuitenkin. Loppunamien jälkeen se lähti jäljestämään poistumisjälkiäni, kulmakin näytti menevän ihan sujuvasti. Jotenkin tuli vähän semmoinen fiiilis, että Luu voisi tykätä jäljestää? :)

Tuittu sai tulla siivoamaan jäljen. Sekään ei siis ole koskaan ajanut yhtään jälkeä, mutta ihan hyvin voi melkein 12-vuotiaanakin aloittaa :) Tuittu oli huomattavasti tarkempi ja rauhallisempi työskentelijä ja palasi välillä parin askeleen verran takaisin, kun huomasi missanneensa namin. Ainakin pari siltäkin silti jäi! Nenä nuuskutti kyllä kuin viimeistä päivää <3