Koska Nipsu parantelee palaneita anturoitaan, tuurasin valkkuryhmän treeneissä Luulla. Kati koutsasi ja koiria oli vain neljä. Treenien lomassa vedettiin ähkyt Lean (vihdoin!) tuomasta juustokakusta.

Tehtiin kahta rataa, eka oli 16 ja toinen 15 estettä. Vaikeita keppikulmia, putkihämyjä, takaakiertoja ja semmoista. Luu oli ihan yllättävän hyvä! Yhtään nollaa ei tehty, mutta parissa pätkässä kylläkin.

Ekan radan alussa vastaanotto kaukaa kahden esteen takaa ja aika voimakas jarru kolmoselle. Ekalla tippui kolmosen rima, sitten jarrutin vielä aikaisemmin ja tämä sujui oikein hyvin. Aalta pakkovalssi putkelle ok. Tulee aalla kyllä vinoon, kun jään taakse ja sivuun, mutta aan kanssa en ole ollut niin tarkka. Seuraavalta putkelta tiukka pakkovalssi hypylle, putki syötti melkein hypyn ohi toiselle puolelle. Tämän luki ihan tosi hyvin, ei tarvinnut edes vääntää. Rima tippui jonkun kerran.

Sitten tuli kepeille lähetys jyrkkään avokulmaan, keppien takana u-putki tyrkyllä. Tämän sai vaihtoehtoisesti tehdä eri tavalla hypyn kautta, "jos oli paska". Me ymmärrettiin Katin sanavalinta vähän väärin, mutta koska kukaan ei halunnut olla paska, kaikki tekivät sen vaikeamman ;) Luu jopa meni heti kepeille, ei katsonutkaan putkea, mutta kiersi väärälle puolelle sisään. Vaihtoehtoisesti aloitti jostain toisesta, kolmannesta tai viidennestä välistä. Kävi se sitten siellä putkessakin. Hinkattiin pelkkää kepeille menoa, mutta ei se alkanut luonnistua. Luu ei keskittynyt ollenkaan, roiski vaan menemään. Kokeilin kuvion lopulta myös hyppyjen ulkopuolelta niin että leikkasin kepeillä. Tää toimikin sitten tosi hyvin ja onnistui kaksi kertaa peräkkäin :)

Toisen radan alussa pakkovalssi taas helppo. Hei, nää on oikeesti parantuneet! Ei siitä ole kauaa, kun Markokin jossain treeneissä selitti (minua merkitsevästi katsoen), että JOILLEKIN koirille pakkovalssi on todellakin PAKKOvalssi :D Nyt Luu tulee pakkovalsseihin ihan semmoisella nätillä merkkauksella :)

Kepeille oli aika vaikea umpikulma, mutta se sujui hyvin ja Luu kesti mun liikkeen hyvin. Kepit menivät kohti u-putkea ja ekan kerran Luu lopetti kepit kesken, kun ennakoin käännöstä 180 astetta tulosuuntaan. Sen jälkeen se sitten pujotteli joka kerta loppuun asti - ja meni putken kauempaan päähän. Useasti. Toruista ja erilaisista käskytyksistä tai ohjausyrityksistä ei ollut mitään hyötyä. Lopulta käskin Katin putkensuulle vahtimaan ja hyökkäämään... Kuten arvata saattaa, Luu yritti putkeen silti Katin ohi tunkien, mutta sen verran Kati sai nätisti sanottuna asetettua jalkaa eteen, ettei se päässyt. Ja uskomatonta, mutta totta, siihen loppui putkeen karkailu :) Mutta oli kyllä harvinaista sikailua jopa Luulta!

Kun keppikohdasta selvittiin, taidettiin tehdä loppurata heti nollana. Ei siinä mitään paria ennakoivaa valssia kummempaa ollutkaan, mutta Luu kokosi ja kääntyi tosi nätisti. Lopuksi koitettiin mennä vielä koko rata, mutta Luu alkoi olla väsy (ilma oli tosi raskas) ja tehdä enemmän virheitä. Joku rima tippui ja yhdestä valssista se lensi pari kertaa läpi.