Käytiin eilen metsälenkillä jo pimeän tultua. Olin kyllä niin ärsyyntynyt ja huonolla tuulella lenkin jälkeen! Polut aivan peilijäässä ja harvat sulaneet kohdat mutavelliä. Kävele siellä nyt sitten rentouttavasti otsalampun valossa.

Kotiin palatessa poikettiin Suolijärven parkkikselle pikatokotteluille. Sekin oli peilijäässä, mutta yksi nurkka oli sulaa, joten hinkattiin siinä seuraamista ja kaukoja. Seuraaminen oli iloista ja eläväistä, joten se lusmuilu liittynee vain Tallin ryhmätreeneihin...? Tein pitkää suoraa sitä sulaa kohtaa edestakain hinkaten ja jossain vaiheessa seuruu vähän tasaantuikin. Pää saisi kyllä nousta ylemmäs, mutta millä sen nyt sitten sieltä taas nostaisi. Lisäksi tehtiin muutama käännös kävellen ja juosten kainalopalkan kanssa. Pyörin paljon ympyrää vasemmalle. Vasemmalle käännökset ovat kyllä parempaan päin, mutta edelleenkään ei työskentele niissä niin hyvin kuin haluaisin. Kaukoissa muutamia vaihtoja lelu edessä. S-M aika hyvä kaukaakin. S-I teki pari kertaa tosi hyvin, mutta sitten alkoi yliyrittää ja pompsahtaa taaksepäin ja vinoon.

Sama peilijääteema jatkui illan agitreenien lämppälenkillä. Tosi tehokasta lämmittelyä varmaan, kun piti sipsuttaa ihan kroppa krampissa. Treenit veti Laura ja teemana oli rääkki. Tehtiin ensin 30 esteen rataa, joka koostui 11 fyysisestä esteestä. Vähän loppui seitsemän minuutin tutustuminen kesken ja mun piti mennä ekana. Panoksena radalla oli suklaata. Ensin piti arvioida, mille esteelle pääsee. Jos saavutti arvioinsa, sai Fazerin sinistä. Jos oma arvioi oli kolmen parhaan joukossa, sai sen saavuttamisesta lisäksi enkelisuklaan. Mä lupasin tietty päästä loppuun asti. Kaikki tai ei mitään :D Radan vaikeimmat kohdat olivat alussa, ja ajattelin että jos ne selvitetään, loppu menee sinnillä.

Vaikeista selvittiinkin, vaikka se ysin takaakierto oli vähän semmoinen... Putken 13 jälkeen tuli sitten aivan totaalinen black out. Pyörin ympyrää, eikä ollut mitään hajua, mihin mennä. Onneksi siinä kohti oli paljon tyhjää, eikä Nipsu ehtinyt arpoa seuraavaa estettä. Viime hetkellä muisti palautui ja jatkettiin pokalla nollan tekemistä. Putkelle 27 mennessä nollarata käväisi mielessä ja jätin viimeisen askeleen ottamatta. Nipsu sujahti edestäni lähempään putkenpäähän. Aaargh! Oli kyllä niin kuollut olo. Vähän huonosti lämmiteltynä radalle, jossa sai juosta melkein koko ajan täysiä. Vähän otti henkeen.

Kohta alkoikin toinen kierros. Panoksiaan sai säätää, mutta en alkanut nössöillä ;) Nyt vaan hyllytettiin jo putkella 13, kun Nipsu meni viereiseen putkeen.

Kolmas kerta toden sanoi. Muistin radan, vaikka taas siinä esteellä 14 leikkasi vähän hitaasti. Viimeiset kymmenen estettä meni kyllä ihan tönköillä jaloilla ja heikossa hapessa, mutta varmaan sitten sillä sinnillä. Saatiin bonuksena Fazerin siniset edellisistäkin radoista, kun olin reteenä luvannut joka kierroksella sen 30 estettä.

Halukkaat saivat nopsasti vielä treenata jotain kohtia. Kokeilin sen ysin takaakierron toista kautta persjätöllä ja poispäinkäännöksellä. Olihan se vähän turvallisemman oloinen niin. Aakin otettiin uudestaan, kun Nipsu oli nollaradalla ehkä ihan vähän varastanut ;)

Toisella radalla oli vain 20 estettä. Ennen keppejä vähän tiukempaa käännöstä ja välistävetoa, muuten sai (/joutui...) posottaa sen minkä jaloista lähti. Tällä radalla suklaata sai, jos pääsi pidemmälle kuin edellinen koira. Arvoin meille lähtönumeron 1. Ekana siis taas, ja piti päästä pidemmälle kuin viimeiset lähtijät Petri ja Remu. Helppo nakki, kun yhdet vetelee pelkkiä nollaratoja ;) Eikä me päästy ekalla kierroksella kuin kasille, kun Nipsu karkasi keppien sijasta putkeen.

Toisella kierroksella päästiin maaliin, mutta yksi rima tippui. Rimasta vähennettiin Zazerin sininen, mutta saatiin enkelisuklaa :D

Lopuksi saatiin treenata vielä kolme minuuttia. Koitin alkua takaakiertovalssin sijasta niistolla. Onnistuihan sekin, piti vaan kurottaa kunnolla ponnistuspuolelle, kun oli vähän tiukka kulma. Kepeillä irtosin reilummin aan toiselle puolen. Hyvin Nipsu pujotteli, vaikka kepit jatkuivat lähelle seinää. Aata tehtiin pari kertaa, kun eka meni vähän pitkäksi. Kontaktit tarvitsevat nyt vähän malttikuuria. Nopeat kisavapautukset ovat saaneet Nipsun turhan itsenäiseksi radan jatkamisen suhteen ;)

Sitten vielä "rentouttava" loppujäähdyttely jään päällä tasapainoillen. Johan jalat huusivat armoa.