Luu oli tokissa hakutreeneissään. Oltiin taas Sääksjärvellä ja jatkettiin reagoinnella, kun se äijien löytyminen keskeltä metsää oli viimeksi niin kovin jännää. Nyt meni sen suhteen jo paremmin!

Kati meni ensimmäiseksi. Ihan kuin olisi ollut jo tekemisen meininkiä heti, kun lähdettiin könyämään pusikkoon. Selvästi Luulla oli joku mielikuva hommasta. Luu bongasi hajun ihan parin metrin päässä maalimiehestä, pyöri hetken tohkeissaan ympyrää, ja kun lopulta löysi piilon, oli ilo ylimmillään. Ei ollut nyt yhtään jämänä.

Toiseksi laitettiinkin Pia. Hyvin edettiin taas kohti piiloa, mutta muutaman metrin päässä Luu bongasi pari alueella harhailevaa sienestäjää. Ehdin kirota mielessäni, että tähän tää nyt kaatuu, mutta hetken sienestäjiä katsottuaan Luu jatkoi hommia ja löysi Pian. Ilme oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen, kun se kurkkasi piilolle mättään takaa :) Oli edelleen ihan vapautunut.

Kolmanneksi vielä Kati uudestaan. Rämmittiin aikamoisessa ryteikössä ja yhdessä vaiheessa oli pakko päästää liinasta irti. Luu näytti olevan hajulla, mutta lähtikin haahuamaan johonkin ilmeisesti Katin menojälkien suuntaan. Kutsuin sitä takaisinpäin ja pian löytyikin oikea suunta ja maalimies. Nyt tuli tosi selkeä reagointi pari metrin päässä piilolta, tosin saattoi ehkä nähdäkin.

Mäkin löysin taas kanttarelleja, nam!