Eilen treenattiin pitkästä aikaa aksaa. Niinu tuli kouluttamaan valkkuryhmää ja sain Nipsun lisäksi paikan Luullekin.

Teemana olikin tekniikka. Tehtiin putki-hyppyhässäkällä rytmitystä ja takaaleikkauksia. Varsin hyvä treeni mulle ja molemmille koirille! Mutta ah, niin vaikeaa.

Luu meni ensin. Ekana treeninä oli mennä vaan kahdesta putkesta ja hyppysuorista koostuvaa kehää pari kierrosta. Ideana rytmitys putkilla ja 5,5 metrin hyppyväleistä selviäminen. Lintsailin ensin itse putkilähetyksessä, sitten tippui rima ennen putkea, mutta kolmannella yrityksellä päästiin rytmiin ja Luu hyppeli nätisti. Tai vika rima tippui, kun heitin lelun. Luu ei ihan osannut päättää, ottaako väleihin yhden hypyn vai meneekö innarina... Parhaimmillaan meni pari väliä putkeen in-outtina. Ei siis pitäisi olla fysiikasta ainakaan kiinni tuo rimoista yli pääseminen.

Luun hyppelyä

Niinu kyselikin, että onko meillä ongelmia rimojen kanssa ja näytti varsin hämmentyneeltä, kun vastasin, että todellakin on. No, jossain määriin päästiin kyllä tätäKIN ongelmaa esittelemään, mutta ihan kivasti malttoi tänään keskittyä esteisiin.

Seuraavana harjoituksena pääsin rytmittämään ja takaaleikkaamaan. Jumiuduttiin siihen rytmitykseen, johon Luu ei muutaman toiston jälkeen kovin hyvin reagoinut ja flänkkäsi ohi seuraavasta hypystä. Ehkä jopa vähän meni läpi... Vaikka oli toki omassakin ajoituksessa ja liikkeissä korjattavaa.

Suurin osa ajasta taidettiin käyttää puhumiseen. Tunsin itseni vähän hankalaksi koulutettavaksi, kun olin koko ajan selittämässä miten Luu ei sitä ja Luu tätä... mutta toisaalta oli todella hyvä kuulla neuvoja ja vinkkejä taitavalta kouluttajalta, joka ei tunne koiran taustoja eikä tiedä, mitä kaikkia ongelmia sen kanssa on ollut ja on. Tiedän ihan hyvin, että kiertelen tiettyjä ongelmia ja selittelen asioita itsellenikin, kun joku asia ei vaan suju niin helposti. Teen niitä vastakäännöksiä, kun koira ei vaan käänny jne. Mutta voisiko sen saada kääntymään, jos oikeasti vaan treenaisi ja vahvistaisi reagoimista TOSI paljon...? (Se selvinnee vain kokeilemalla.) Puhuttiin palkkaamisesta, keskeyttämisestä ja kriteereistä. Teki hyvää joutua perustelemaan omia piintyneitä ajatuksiaan. Ehkä ne saivat myös hieman sopivaa ravistelua.

Rytmitysten treenaamiseen saatiin palkkausneuvoja. Lisäksi Niinu patisti minua vaan liikkumaan rohkeasti ja totuttamaan koira kiihdytyksiin ja jarrutuksiin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta Niinu kyllä huomasi ihan oikein, että varon Luun kanssa liikkumista, koska pelkään rimoja. Ja pelkään sitä joskus vähän muutenkin ;) Hissutella en toki haluakaan ja se varominenkin tulee alitajunnasta. Täytyisi nyt yrittää ympätä siihen jo jotenkuten saavutettuun rauhallisuuteen sopiva annos rohkeutta liikkua reippaasti ja olla sitä kautta rytmityksissä selkeämpi koiralle.

Sitten Nipsun kanssa samoja juttuja. Ekassa treenissä hissuttelin ensin itse liian tasaista vauhtia. Muista kiihdyttää ja ohjata putket loppuun asti! Jouduin sitten juoksemaan putkien kautta ilman päätyhyppyjen leijeröintiä. Tuli vauhtia molempiin, mutta loppui kyllä ohjaajan juoksukuntokin... :D

Ne rytmitykset oli Nipsukin kanssa jotenkin tosi vaikeita. Sen sain kyllä oikeille esteille, mutta kurvit valui, eikä se meneminen vaan tuntunut luontevalta. En tiedä miksi. Teen käännökset yleensä varmaankin lähempänä estettä ja lähempänä koiraa. Rimojakin tippui ihan urakalla niin tässä kuin edellisessäkin treenissä.

Nipsun kanssa ehdittiin kokeilla vielä kolmattakin treeniä, eli tiukempia leikkauksia. Näissä näki, että en juuri leikkauksia harrasta. Nipsukaan ei oikein lukenut niitä, vaan lähti kääntymään vasta hypyn jälkeen. Palkattiin muutama kerta (jätin lelun siivekkeen taakse, mutta Niinu otti sen pois Nipsun näkemättä) ja saatiin jo jonkunlaista hypylle kokoamista aikaiseksi. Tarttis siis näitäkin vaan treenata. Hypyn Nipsu kyllä luki hyvin, vaikka leikkasin tosi ajoissa, ei siis olisi tarvinnut yhtään varmistella.

Olipa hikiset treenit, vaikka itse tekemistä ei niin paljon tullutkaan! Kiihdytä lujaa, jarruta tehokkaasti, lähde nopeasti liikkeelle oikeaan suuntaan. Niin yksinkertaista ja silti niin vaikeaa!