Lauantaina 28.12. oli piiitkät kinkunsulatuskisat. Eka startti 8.30 aamulla ja vika joskus yhdeksän jälkeen illalla. Välissä ehti onneksi käydä kotona syömässä.

Syy aloitti ja melkoisesti aloittikin! Olin tietty vähän myöhässä ja ilmossa oli hidas jono. Mietin jo lämppälenkillä, että pitäiskö vaan jättää väliin, kun en ehdi tehdä niin pitkää lenkkiä kuin haluaisin enkä muutenkaan oikein valmistautua, kun startattiin luokan alkupuolella. Paniikki ei onneksi tullut radalle asti mukaan ja selvittiin Minnan radasta nollalla! :o Ja niin, n. puolentoista vuoden kisaamisen jälkeen, Syyllä on ensimmäinen nolla agiradalta! :o Sijoitus oli taas pienellä erolla toinen, niinkuin se on ollut aina, jos joku muukin on tehnyt nollan :D

Syy A

Seuraavaksi tehtiin Harrin aksarata. Tääkin sujui ihan mainiosti, loppu vaan vähän levähti mun a-kammon takia. En uskaltanut mennä toista puolta, koska oli olemassa riski, että koira päätyisi aalle huonossa linjassa, joten jouduin leikkaamaan ja jäin loppusuoralla sen verran jälkeen, että arvasin puomin epäonnistuvan, kun fokus ei pysy edessä. Näin kävi. Vitonen luokan nopeimmalla ajalla ja kolmossijakin, kun tällä radalla nollia tuli vain kaksi (26 maksista). Mutta siis Syy teki kepit kerrasta oikein kahdella radalla putkeen, wuhuu!

Syy B

Kahdesta ekasta radasta jäi hyvä fiilis, mutta hyppärillä pudottiin maanpinnalle :D Alussa otettiin kielto kepeiltä (kakkoseen). Uusin hypyn kautta ja sitten meni oikein. Tämän jälkeen meni pitkä pätkä muuten hyvin, kaatoi vaan yhden hypyn... Mutta sitten jumahdettiin putkensuulle, jossa Syy ei pystynyt kuin huutamaan. Yritin pari kertaa uudestaan, mutta poistuttiin sitten radalta. Melkoista vuoristorataa!

81038942_10157793516899265_5404139503520

Illalla jätettiin Syy kotiin ja tultiin Luun kanssa kisaamaan ihan kaksin <3 Olen koko syksyn sulatellut ajatusta, että Luu kisaa aksassa vielä vuoden 2019 loppuun ja kalenteria katsoessa oli pakko todeta, että nämä kisat olivat vuoden viimeiset. Luopumisen tuskaa lievittääkseni jätin sellaisen takaportin, että voidaan käydä vielä esim. jollain kotikisojen hyppärillä, jos mieli tekee, mutta katsotaan nyt. Näissä kisoissa nyt kuitenkin nautittiin koko rahalla ja saatiin kiitokseksi vielä ihan kivat tuloksetkin!

Ekaksi mentiin Johannan agirata. Jotain ylimääräistä kiemuraa, mutta ihan sujuva rata. Ja perinteinen vitonen yhdestä rimasta, tottakai yksi tämmöinen piti vikoissa kisoissa tehdä! :D

Luu B

Sitten Tommin agirata, jossa sai juosta keuhkonsa pihalle heti alkusuoralla. Hyydyin ehkä radan puolivälissä ja loppu meni pelkällä tahdonvoimalla :D Mutta Luu oli kultainen ja odotteli mm. puomin kontaktilla <3 Taisteltiin kuin taisteltiinkin nolla ja päästiin osaksi harvinaisen tiukkaa pikkumaksien kisaa! 26 koiraa, kuusi nollaa ja NELJÄ ensimmäistä 13 sadasosasekunnin sisällä! Meidän osamme oli olla se neljäs, eli 0,13 s kärjestä, eikä asiaa palkintopallille! :D Ja ne sanoo, että pikkumaksit on ihan turha luokka, jossa on tosi helppo voittaa...

Hyppärille lähtiessä alkoi olla jo takki tyhjä, sen verran pitkä päivä ja varsinkin ilta oli ollut. Jostain löydettiin tsemppiä taistella tästäkin nolla ja nyt se riitti muutaman kymmenyksen keulalla voittoon. Tuplanolla ja voitto, ihan kivat tulokset 10-vuotiaalle eläkeläiselle <3

Luu C

81041835_10157795427824265_4688330225220

Voi Luu-rakas! Ja kiitos Syy, et olisi voinut parempana päivänä tehdä ekaa aginollaasi <3