Osallistuttiin tänään Nipsun kanssa Johannan vetämään vapaaharjoitteluun. Nipsulle tekee tosi hyvää joutua välillä ryhmätreeneihinkin, joissa odottelua tulee enemmän kuin tekemistä. Yllättävän coolisti se odotteluun malttoikin suhtautua. Lopputreenistä se alkoi pitää semmoista turhautunutta mouruamista, mutta pysyi kuitenkin ihan nahoissaan. Ja haukkui ainoastaan kerran, kun ryntäsin vähän vauhdikkaammin radalle nostelemaan rimoja. Tutustumiset olen jo oppinut tekemään hillitysti :D

Tehtiin kaksi alle kymmenen esteen pätkää. Molemmilla radoilla oli rengas, jota ei olla oikeastaan radan yhteydessä otettu. Se olikin ensimmäisellä pätkällä vaikea, kun Nipsu vain kaahotti. Kun otin reilusti haltuun ennen rengasta, se malttoi katsoa, mistä hyppää. Tällä radalla oli myös tiukka takaaleikkaus, jolla Nipsu ei ensin irronnut hypylle. Kun vein hypylle vähän reilummin, en saanutkaan sitä enää kääntymään kovin nätisti. Mutta näitä nyt pitää vaan treenata.

Toisella pätkällä koitettiin saada u-käännöstä kahdella rinnakkaisella hypyllä tiukemmaksi. Mä en kyllä osaa oikein ohjata tommoisia Tuitunkaan kanssa, mutta ankaralla haltuunotolla se oli ihan siedettävä. Rata loppui suoran putken jälkeisiin keppeihin, jotka otin Nipsun kanssa kuuden pätkänä. Se tuli putkesta niin lujaa, ettei tietenkään ehtinyt keskittyä mihinkään kepeille menoon. Kun otin putken jälkeen haltuun, se pyörähti helposti eteeni (koska olin yllättäen vähän jäljessä) eikä sittenkään nähnyt keppejä missään. Saatiin kuitenkin jopa pari onnistumistakin. Tajusin, että vauhtisisäänmenot voisi kyllä ottaa treeniohjelmistoon, kun noita puolikkaita keppejä pystyy jo aika hyvin menemään ilman hihnaa. 

Loppuun tein vielä erikseen kontakteja. Puomia kahteen otteeseen, lähemmäs kymmenen toistoa. Aata ja keinua (edelleen jarruttaen) kumpaakin n. kolme kertaa. Aa tuntuu puomia paremmalta paikan suhteen, puomilla Nipsu valahtaa helpommin pitkäksi, jos en jarruta ajoissa.