Syy Tuitun ontumiselle selvisi. Ehdin jo maalailla kauhukuvia nivelrikosta ja loppuelämän kipulääkekuureista, mutta teräsmummo selvisi tälläkin kertaa aika paljon viattomammalla vaivalla. Eilen oikein pelästyin, kun huomasin yhtäkkiä sen varpaassa tosi inhan näköinen repaleisen näppylän. Anturasta puski jotain ulos, lähes sci-fi-kamaa. Tuittu aristi varvasta kovasti. Saatiin el-aika heti päivälle ja mentiin näyttämään tassua Hervannan Jussille. Diagnoosiksi tuli "rikkoutunut ihokasvain". Saatiin mukaan voidetta, jota kokeillaan reilun viikon verran ja toivotaan, että paise irtoaa sillä. Jos ei, niin joudutaan leikkaamaan. Tassu on kuulemma hyvin voinut olla kipeä jo ennen kasvaimen puhkeamista, joten aika varmasti ontuminen johtui siitä.

Samalla kuunneltiin Tuitun sydän ja keuhkot. Kerroin, että se yskähtelee aina silloin tällöin. Sydän kuulosti kuulemma oikein erinomaisen napakalta tuon ikäiselle koiralle, ei sivuääniä eikä mitään. Luultavasti yskähtely liittyy vain nesteen kertymiseen kurkkutorveen, mikä on ihan tyypillistä vanhemmalle koiralle. Onni on terve ja hyväkuntoinen mummukoira <3 (Painoa tosin oli kertynyt puoli kiloa edellisestä kerrasta, hupsista... Täytynee vähän tarkkailla ruokamääriä. Tuittu saa nykyään vähintään yhden välipalan päivällä närästyksen hillitsemikseksi, joten äkkiähän niitä kaloreita kertyy.)

Kävin samalla reissulla wuf.fin synttäreillä ostamassa tarjousruokaa koirille. Ja koska Tuittu oli NIIIN kipeä ( :D ), se sai lohdutukseksi vihdoin oman pedin. Olen etsinyt sopivaa reunallista ja mukavaa petiä jo pitkään, kun ajattelin Tuitun semmoisesta tykkäävään. Mun mielestä tämä oli oikein lämpimän, pehmeän ja houkuttelevan oloinen, mutta Tuittu ei siitä ainakaan vielä innostunut. Sen sijaan pedistä löytyi alta aikayksikön yksi "ihan hyvin tänne mahtuu" -bordercollie...

IMG_9553-normal.jpg

IMG_9559-normal.jpg

Tuossa se tälläkin hetkellä nukkuu tyytyväisenä (pienenä) keränä. No, onneksi ei ollut turha ostos.

Illemmalla lähdettiin sitten Nipsun aksatreeneihin. Einari oli koulutusvuorossa ja tehtiin aika teknistä (=vaikeaa) rataa. Mittaakin oli 36 estettä, tehtiin suosiolla ihan pätkissä.

Nipsu irtosi seiskalle tosi hyvin, mikä antoi vähän pelivaraa tuohon vaikeaan 7-10-kuvioon. Ei se kovin sujuva silti ollut :D Kokeilin ensin valssia seiskalle ja persjättöä kasin jälkeen, mutta Nipsu tuli kasin ohi. Valssi-valssilla saatiin tämä kökösti onnistumaan. Uskaltauduin sitten kokeilemaan myös sisäkautta ohjausta, joka yllättäen onnistuikin.

Keppikulmat onnistui ihan kivasti. Avokulmaan ulkokautta vetäessä pitää vaan muistaa ottaa se koira ensin käteen kiinni, muuten menee mihin sattuu.

Aa oli aika haastava. En edes yrittänyt ehtiä aan vasenta puolta, koska siinä olisi pitänyt olla aan jälkeen koiran edellä työntämässä hypylle. Juoksarilla ei jakoja. Tein sitten hankalamman kautta aan oikeaa puolta. Siinä vaikeinta olikin Nipsun saaminen aalle, kun liike vei niin voimakkaasti 15-putkeen. Puolivalssi ja lähetys, vedättää ei voinut. Aan jälkeen sitten leikkaus ja sylkkäri. Ehdin siitä jopa 24:n takaakierrolle, mutta kiirettä piti. Hyppy 7/24 taisi olla oikeasti enemmän kulmassa, näyttää kuvassa helpommalta...

Loppu olikin iisimpi. Kerran Nipsu kaahotti pimeän putkensuun (32) ohi. Tehtiin vain yksi n. vartin kierros ja kyllä tuli hiki molemmille. Nipsu teki historiaa ja joi palautusjuomaa kupin tyhjäksi! Yleensä sille pitää murustella kippoon pienenpieniä naminpaloja yksi kerrallaan, jotta se niitä noukkiessaan saa edes jotain nestettä kitusiinsa. Suurin osahan valuu rinnuksille ja kipon ulkopuolelle...

Aksojen jälkeen mentiin vielä Tallille tokoilemaan Katin ja poikien kanssa. Luu teki yhden setin.

Ensin tunnaria. Rivihinkkausta taas. On se vaan vaikeeta! Taas kaahotti ekalla reunimmaisen ohi ja ehti nostaa oman. Seuraavalla oma oli reunimmaisena, meni ohi ja sain keskeytettyä. Sitten nosti ok. Seuraavalla nosti ekaa, vaikka se ei enää ollut oma... Lopulta aloitti haistelun huolellisesti ekasta ja nosti oman rivin loppupäästä.

Idaria. Teemana edelleen ne mukaanotot. Nyt ihan kivasti, välillä tosin jätti katseen väärälle puolen (jolloin helposti tulee huono mukaanotto), mutta treenaaminen auttaa näihin selvästi ;) Lopussa ennakoi maasta seuraamisen, joten piti sitäkin reenata.

Pari hyppynoutoa. Ensin vääntöä sivulletulon kanssa... Nää ihan ok. Sais tulla lujempaa ja säpäkämmin, mutta on suht rento, eikä hivuta. Päätäkin jopa nostaa vähän ;)

Kaukoja. Kati huitoi. Katseli Katia, mutta yritti selvästi keskittyä, eikä tehnyt omiaan. Parissakin seiso-istussa vähän liikettä.

Luoksetulon stoppeja putken kautta. Luu pääsi vähän rallattamaan ja otti kyllä ilon irti... Välillä otin sivulle, mutta tuli putken kautta todella huonosti. Alkoi kääntyä liian aikaisin ja päätyi vajaaksi. Läheltä tai maahan jätettynä paremmin. Stopeissa pomppii edelleen takajaloilla, mutta mites ne nyt hetkessä parantuis.

Kotona yhdentoista aikaan. Vähän pidempi ilta taas.